sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pohjatyö, paras työ

Koska minulla on ollut olevinaan liikaa aikaa viimeisen viikon aikana, eli surffailla puhelimella netissä pitkien työpäivien jälkeen, olen lukenut paljon hevoskeskusteluita laidasta laitaan.

Olen pyöritellyt tätä tekstiä suuntaan jos toiseenkin, muokaten ja pyyhkien pois, tallentaen luonnokseksi aina uudelleen ja uudelleen, koska alunperin ajattelin vajota masennuksen partaalle ja pitää blogista hieman lomaa, niinkun hevosista ylipäätään, mutta lukiessani juttuja ja vastaillessani kysymyksiin, kuten mihin ratsastuksen kuppikuntaan kuulun, ajattelin, että olisi hyvä muistuttaa tärkeästä asiasta, hyvästä pohjatyöstä.

lihava, lihakseton, mutta kiltti saikkulainen!
Mitä se on? Mitä on hyvä pohjatyö?

Kukin voi määritellä sen kuten haluaa, mutta minusta kaikki lähtee liikkeelle ihan arkisista asioista, siitä miten hevonen käyttäytyy maastakäsin, miten sen kanssa toimit, kunnioittaako se sinua ja luottaako se sinuun?

Hyvä pohjatyö lähtee jo siitä, miten hevonen kulkee taluttaessa tarhasta talliin tai toisinpäin. Tai siitä, rynniikö se sinut tahallaan karsinan seinään.

Minä myönnän epäonnistuneeni ainakin siinä, että hevoseni tasan tietää missä taskussa minulla on herkut ja omin lupineen meinaan myös taskulla käydä, en minäkään siis täydellinen ole ;)

En siis ole hevosten kanssa ihmeellinen, olen vain tavallinen puskatäti, joka harrastelee, mutta yritän käyttää maalaisjärkeä tässä touhussa.

..joskus se riistäytyy käsistä ja esimerkiksi lisämömmöjä on ilmestynyt ruokintaan heti kun hevoselle on joku vaiva tai ongelma ilmennyt.. Mutta se siitä tällä erää!

Olen kuullut ihailua joiltain siitä, kuinka Tiikeri toimii kanssani näinkin vähän tuntemisen jälkeen. Mutta meillä on selvät sävelet ja toimimme rakkaudella ja rajoilla.

Tiikeri on kiltti, mutta sen verran älykäs, että väittäisin siitäkin kuoriutuvan pedon, jos se saisi siihen mahdollisuuden.

Tärkeää hevosten kanssa on siis pohjatyö, joka tehdään kunnolla.

Kun maastakäsittelyssä sujuu, se jo tarkoittaa, että johtajuus, luottamus ja yhteistyö ovat kunnossa.

Seuraavana päästään hieman siihen "kuppikunta" keskusteluun, koska sanoisin, että moni pistäisi minut siihen kouluratsastaja kastiin, koska siinä eniten kisaamme ja sitä.treenaamme.

Itse en kuitenkaan laittaisi itseäni mihinkään kuppikuntaan, koska teen hevosen ehdoilla ja kaikkea mikä tuntuu mukavalta.

Opetin Tiikerin ajolle, olen aloittanut esteharjoitukset, maastoilemme, teemme maastakäsin, vien Tiikeriä erilaisiin tapahtumiin ja tilanteisiin. Kaikki tämä kokemuksen vuoksi.

Mutta jos en koe olevani kouluratsastaja, miksi treenaan koulua?

Siihen on yksinkertainen vastaus:
kouluratsastus on kaiken perusta, jos se ei suju, ei voi edetä.

Muistan nuorempana, kun vielä hyppäsin paljon esteitä (ei uskoisi!), kun en olisi muuta tehnytkään ja opettaja palautti maanpinnalle: "jos et osaa kouluratsastusta, et voi esimerkiksi hypätä".

Tuo pitää paikkaansa, koska kouluratsastus on kaiken perusta ja ne perusasiat:
Siirtymiset, pysähtymiset, tempo, suunta...

Jos et osaa kouluratsastusta, et osaa ratsastaa. Jos et osaa ratsastaa, et voi tehdä hevosen selässä mitään (tai ainakaan mitään ihmeellistä).

lauantai 5. elokuuta 2017

Tavoitteiden nollaus

Harrastuksessa ja elämässä yleensä on hyvä olla tavoitteita ja unelmia. Vielä hetki sitten minulla oli niitä monta, mutta nyt on aika, jolloin unelmat tulee jäädyttää ja tavoitteet nollata.

Moni meitä seurannyt sanoisi, että tekee hyvää vain olla ja nollata, mutta itse en ole samaa mieltä.

Meiltä on mennyt jo 10 viikkoa sivu suun ja parhaana mahdollisena treenikautena.
Minulla on ollut hevonen reilun vuoden, jonka kanssa minun piti tavoitella unelmia, mutta olen päässyt treenaamaan siitä reilusta vuodesta noin 5kk, eikä lähitulevaisuudessa näytä yhtään paremmalta, koska Tiikeriltä leikataan etujalka maanantaina.

lainaratsu 2.8.2017 kuva Veera Schütt
Hevonen ei ole vain harrastus, se on unelma, elämäntapa ja asia, jonka avulla olen pitänyt itseni pystyssä arjen huolien ja murheiden kanssa.

Kun tukipilari kaatuu, kaatuu myös moni muu asia.

Minulle on moni todennut, että sellaista se on näiden hevosten kanssa ja en ole suinkaan ainut, jolla tuuria ei ole näiden kanssa. Se on totta, en varmasti ole ainut, mutta jos hevonen olisi ainut murheeni, ei se ottaisikaan näin koville. Juurihan minä jouduin luovuttamaan yhden hevosen kohdalla, 5 vuoden hoidon ja kuntoutuksen (tai oikeastaan kuntoutuksien) jälkeen.

Tämä ei suinkaan ole vierasta, mutta ehkä se tässä pänniikin?

Toivon vihdoin oppivani paremmaksi ratsastajaksi, koska minäkin haluaisin olla hyvä. Ilman ratsastamista oppiminen  on mahdotonta.

Hevosia varnasti olisi, mutta muiden hevosilla ei niin vaan ratsastella oman aikataulun mukaan ja koska en ole osaava, ei kukaan edes hyötyisi "avustani", päinvastoin.

lainaratsu 2.8.2017 Veera Schütt
Tulevat Pinsiön puskaratsastajien, Ylöjärven ja Ylöjärven ratsastajien koulumestaruuskisat jäävät meiltä tänä(kin) vuonna välistä.
Viime vuonna oltiin Ylöjärven koulumestaruuksissa, mut sekin homma kosahti kintuille, kun ei oltu päästy treenaamaan selän märkäpaiseiden vuoksi.. ja olihan ne ekat kisat ylipäätään. Tänä vuonna piti olla treeniä takana ja paremmat mahdollisuudet saada ainakin onnistumisia, vaikkei sijoituksia olisikaan tullut.

Mikäli kuntoutus sujuu, saan hevoseni juuri talveksi ehkä kuntoon, mutta mikäli talvi on samanlainen kuin edellinen, voin vain haaveilla treenamisesta joskus ensi kesänä.

Näinä päivinä mietin, että miksi minä koskaan olen ostanut hevosen? Enkö voisi harrastaa jotain jossa olen hyvä?

..niin, uskokaa tai älkää, minäkin olen joskus ollut hyvä jossain.. en vain tykännyt siitä missä olin hyvä. Nyt kun tykkään harrastuksestani, en ole siinä hyvä. Kuinka älytöntä!
arvata saattaa, ettei näistä mikään liity ratsastukseen tai edes hevosiin?