Ekat kisat tuli ja meni, ilman meitä.
Ei alku kauheasti naurattanut, kun emme päässeet edes kisapaikalla reilu viikko sitten, kun tallille päästyäni hevosen selässä oli suuri paise juuri satulan kohdalla. Se oli niin kipeä, että hevonen juoksi liki karkuun jos yritit koskeakaan.
Noh, kisat peruttiin meidän osaltamme ja parantelin selkää, se oli jo parempi ja muutamana päivänä kävin selässä. Viime La piti lähteä valmennukseen, mutta tallille päästyäni emme sitten lähteneetkään, koska yhden ison patin sijasta oli kaksi ja puoli isoa pattia, myöhemmin ilmestyi vielä "ihottumaa".
Soitin päivystävän ell paikalle, ihan jo siksi, että patit olivat selkärangan kohdalla. Todella tulehtuneet ja kuuri saatiin.
Nyt sitten hengähdetään, ihan kaikesta, ainakin melkein.. Nyt ei tehdä mitään tavoitteellisesti, nyt vain tehdään, koska täysin sairaslomalle ei tarvinnut jäädä, kunhan ei selkään mene.
Nyt on reenailtiin espanjalaistakäyntiä maastakäsin, liinan päässä työskentelyä, ensimmäinen sarjaestekin tempaistiin irtona ja kärrytreeniä tehty tallitiellä ees taas pariin kertaan nyt kun Tiikeriä on ajolle opetettu.
Nollaus ilman tavoitteita tekee ihan hyvää, itsellekin, kun mielessä on miljoona ja kaksi asiaa.
Sitä pitäisi vain ottaa aina tilaisuus ja tehdä asioita mitä ei muuten tekisi hevosen kanssa, mitta Toisaalta, näitä asioita tehdään muutenkin, niin tämä taitaa erota normaalista vain siten, etten käy selässä :)
Nyt hengähdetään hetki ja sitten taas kovat treenit päälle ja jos meille suotaisiin ne ekat kisatkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti