välineurheilua

Kun muistelee taakse päin, eikä tarvitse mennä kovinkaan pitkällekään, ehkä reilu 10v taaksepäin, oli varusteet jotain ihan muuta kuin nykyään.

Kaikki kauemmin harrastelleet muistavat varmasti ne siihen aikaan värikkäät tummanvihreät ratsastushousut ja viininpunaista minichapsit, joissa oli hapsut. Tai ratsastussaappaat, jotka kävivät kumisaappaista ja istuivat jalkaankin ihan yhtä hyvin kun ne edellä mainitut.

Silloin joskus ei paljon värejä valittu, eikä ne hevosen varusteet, edes harjat olleet kovin kummoiset.

Enska ja sen vaaleansininen varustus!

Ne ostettiin mitä oli tarjolla ja mihin oli varaa. Ratsastuskypärät ja turvaliivitkin olivat hieman toista luokkaa. Potta päähän ja menoksi, turvaliivissäkään ei tarvinnut juuri liikkua, hyvä kun kädet sai oikeaan paikkaan kun oli kuin puupökkelö.

Ja miettikää mitä kaikkea nyt löytyy:
Hevoselle ja ratsastajalle on pinkkiä, sinistä, oranssia, keltaista, vihreätä... Melkein kaikissa väreissä löytyy jotain. Varusteissa on timantteja, jopa harjoista voi niitä bongata! Mitä vain keksit googlesta etsiä, on iso mahdollisuus löytää haluamansa. Toki tässäkin tulee vastaan raha, että mitä on valmis maksamaan.

Voin myöntää olevani välineurheilija. En siltä kantilta, että kaikki olisi merkkituotteita, ei, ei ole, liian kallista :D mutta tykkään kerätä määrättyä väriä hevoselleni.

Enskalla oli vaaleansininen, Jellellä pinkki ja Tiikerillä violetti.

Jelle ja pinkki on pop!

Enskan aikaan oli vielä huonosti saatavilla, joten jouduin tyytymään vaaleansinisiin suojiin, satulavyöhön, huopaan ja ohjiin. Mutta kivalta näytti!

Jellen aikaan olikin kivasti valinnanvaraa jo. En suunnitellut mitään, mutta sen kerran kun vitsillä ostin alennusloorasta itselleni pinkit 10€ ratsastushousut ja Jellen mukana oli tullut pinkki huopa, niin siitä se sitten lähti!
Lopulta Jellellä oli pinkit suitset, huopa, suojat... Minusta nyt puhumattakaan, kaikki mahdollinen pinkkiä! Kerran aiheutin jopa naapurikunnassa pahennusta, kun kehtasin mennä valmennukseen pinkeissä vehkeissä, friisiläisellähän KUULUU olla mustat!? No, totesinpa, et jos puhutaan nyt siitä mitä "kuuluu olla", se olisi ennemminkin valkoinen kuin musta ja olihan meillä valkoiset suitset aina kisoissa, joten se siitä.. :D

Totesin, ettei Tiikerille sovi pinkki. Ei sillä, etteikö sen ego kestäisi sitä, kestihän Jellenkin ego, vaikka ruuna olikin, mutta eihän pinkki nyt läikikkäälle sovi. Phyi!
Joten myin kaiken pinkin (paitsi heijastinloimen ja omat vaatteet!). Nyt on huovat ja suojat violettia, vähän on toisissa suitsissakin violettia nahan ja timanttien muodossa.
Mutta Tiikeri ei ole täysin violetti, olen innostunut sen kohdalla myös timanteista, joten osa tavaroista on mustia, joissa kirkkaita timantteja: ohjat, otsa- ja turpahihna sekä bootsit. Ah mitä glamouria! :D

Minusta väreillä leikkiminen on hauskaa, mutta ei se tarkoita että KAIKKI varusteet olisivat sävysävyyn! Niin hulluksi en ole ruvennut, että loimia myöden valkkaan kaiken värin mukaan, maksoi mitä maksoi!

Jellen aikana sanoinkin, että niin kauan kuin en osta pinkkiä satulaa, ei ole hätää.

25.11.2016 Tiikeri ja violetin sekä timanttien sekoitusta :D
kuva Veera Schütt

Nykyään on ihanaa päästä hevosliikkeiden tavarataivaisiin kun eri värit loistavat kirkkaina hyllyiltä ja on paljon valinnan varaa! Ihanaa, että meille kaikille löytyy jotain, eikä hevosurheilunkaan tarvitse enää olla niin totista tylsissä väreissä!