Hevonen ja ratsastaja

Tiikeri <3

Joskus on vain hevonen ja vain ratsastaja. Yhdessä he voivat olla ratsukko, mutta siihen vaaditaan enemmän kuin hevonen ja ratsastaja.

Joskus ratsukko voi lähteä yhdessä hyvin vaatimattomistakin oloista, mutta yhdessä ratsukko voi päästä vaikka mihin!

Jokainen hevonen on erilainen,  jokainen ratsastaja on erilainen. Kyse on vain siitä, että löytää avaimen lukkoa varten. Kuuluu klik ja ovi aukeaa.

Joskus avaimen löytäminen vaatii enemmänkin ponnisteluja, se voi viedä vuosiakin. Joskus taas voi käydä niin, että hevonen ja ratsastaja ovat luotuja toisilleen ja heti klikkaa.

Minun mielestäni ratsastaminen ei ole vain ratsastamista ja siihen kuuluu muutakin kuin ratsastaja, joka saa hevosen liikumaan kauniisti.

Ratsastus on ratsastajan ja hevosen yhteistyötä, mitä saumattomampaa ja kitkattomampaa yhteistyö on, sitä kauniimpaa on ratsastus.
Kun yhteinen sävel löytyy, ratsukko jo melkein lukevat toistensa ajatuksia.

Jollain on taito saada hevonen kuin hevonen toimimaan mutkattomasti ja liikkumaan kauniisti,  mutta onko se pelkästään se mihin tulisi pyrkiä? Omasta mielestäni ei. 

Enska <3

Kun ratsukon avain lukkoon on löytynyt on heillä enemmän pelissä ja jo pienemmästäkin eleestä tietää mitä toinen haluaa tai jos kaikki ei olekaan kuin ennen.

Vaikka kävisi niin onnellisesti,  että ratsukolla klikkaa heti yhteen, vahva side vaatii kuitenkin vuosia. Ja se side muodostuu paljolti muustakin kuin ratsastamisesta ja kuinka hevonen toimii allasi. Se side on jokainen askel yhdessä, jokainen sana, jokainen rapsutus, jokainen  hörinä... 

Aika kultaa muistot, enkä osaa enää ikävöidä Enskan ja minun yhteistyötä. Taisi meilläkin olla omat ongelmamme, mutta jostain syystä meillä klikkasi heti. Toki se ei ollut mikään ratsu, eikä toiminut aivan saumattomasti vielä selästä käsin, mutta eläminen yhdessä oli helppoa, siitäkin huolimatta, että Enska minut joskus jätti tien sivuun, että kävele vain keskenäs kotiin..

Jellen kanssa oli se jokin, vaikkei yhteistyö heti pelittänytkään ja muutamat kyyneleet vuodatin aluksi, että ihan hullun hevosin ostin! Osaamattomuudellaan se opetti kuitenkin  paljon ja 7 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen ikävöin sitä sidettä,  joka meillä oli. Hevonen johon luotin, joka luki ajatukseni mutta joskus yllätti, että omaa tahtoakin kuoren alta löytyy. Se käveli itsekseen tallista tarhaan ja kentältä karsinaansa jos pyysi. Se oli ja möllötti, nautti maisemista ja eli elämänsä päivä kerrallaan. Toivon, että se olisi vielä ehtinyt opettamaan minulle, kuinka nauttia joka hetkestä.
Se yhteistyö, joka meillä oli  kaikessa siinä kauheudessaan "vaikka ratsastatkin ihan päin persettä, on hienoa seurata, kuinka  hyvin toimitte silti yhdessä", on ehkä koko hirveydessään ja kauneudessaan se lause valmentajalta, joka tuo edelleen hymyn huulille. Olimme yhdessä ihanan kamalia!

Jelle <3

Tiikeri taas.. siinä on se jokin, joka viehätti, siitäkin huolimatta, että se oli osaamattomin mitä kokeilin, ainut jota en saanut edes laukkaamaan. Ja ei, sen orius ei ollut se viehätys, vaan jokin  aivan muu. Se tuntui heti omalta, rakastuin siihen päätä pahkaa ja jokainen päivä, myös ne kamalat, ovat tuoneet meitä lähemmäksi toisiamme.

Joka päivä yllätyn yhä edelleen, millaisen hevosen löysin, vaikka luulin, etten mitään tällaista voisi enää löytääkään... Ninaa lainatakseni "Tiikeri valitsi sinut" pitää varmasti pitkälti paikkaansa, vaikka joskus ajattelen, että pitääkö se edes minusta?

Ongelmistamme huolimatta, meillä klikkasi heti. Ja vaikka minua on viime päivinä viety kun litran mittaa, pysyn silti kannassani. Tiikerin huumorintajua vaan tarvitsee hieman ymmärtää ja kuka nyt ei joskus irrotella haluaisi!? :)