Pala kerrallaan

18.2.2017 valmennustunnin alkuverkkojen ekat laukat,
vasen eli se ongelmasuunta.

Kun haluaa olla hyvä, vaatii usein itseltään ehkä hieman liikaakin.

Kun onnistuu jossain, pitäisi sen jälkeen onnistua jo taas seuraavassa asiassa.

Sitä tuskastuu vielä enemmän, kun jokin asia ei sujukaan, koska edellinen asia alkoi sujumaan niin paljon nopeammin.

Kuinka sitä oppisikaan etenemään vain pala kerrallaan? Ollen tyytyväinen siihen, mikä sujuu juuri nyt, keskittyen siihen, eikä jo kiiruhtaen seuraavaan asiaan.

Kun yksi pala loksahtaa paikoilleen ja juurtuu siihen, olisi helpompi edetä seuraavaan, eikö?

18.2.2017 alkuverkasta häntätötterölle hommia!

Kyse on eilisestä valmennuksesta, joka meni hyvin. Laukka on parempaa, oikealle jo oikeastaan aika kivaa ja nostot ovat pääsääntöisesti todella hyviä. Tuntuu, ettei oikealle laukkaa nostaessa enää tarvitse kuin istua nätisti satulassa ja hieman vain siirtää pohkeita ja tadaa, laukka nousee! Vasemmallekin laukat nousevat hiljalleen kivasti, joskin työtä on enemmän ja sujuvuus ei ole niin hyvää, väsyessä saattaa tulla väärä nosto ja pätkät lyhenevät.

Tiikeri on edistynyt hurjasti, mutta itsellä vaatimustaso vain nousee päivä päivältä.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että se on väärin hevosta kohtaan, mutta myös itseäni kohtaan, koska kohta vaadin itseltänikin jo enemmän, mihin edes kykenen. Hevonen kyllä tekisi varmasti vaikka kuperkeikkoja jos vain osaisin pyytää, se tässä ehkä se suurin ongelma nyt onkin, tunnen itseni liian osaamattomaksi ja riittämättömäksi.

Päätinkin koittaa keskittyä nyt siihen palaseen, joka kaipaa juurruttamista: vasen laukka!
Vaadin itseltäni onnistumisia toistaiseksi vain vasemman laukan suhteen, en yhtään enempää enkä vähempää!

18.2.2017 alkuverkkaa oikealle