Viime kirjoituksesta on taas vierähtänyt hetki. Nyt on täytynyt istahtaa hetkeksi ja miettiä. Tai oikeastaan levätä.
Sairaslomaa ja kuntoutusta on takana jo paltiarallaa 18 viikkoa tai ainakin jotain sinne päin.
Hevosta on kuntoutettu ahkerasti, mutta selkään nouseminen on ollut vaikeaa. Miksikö? En enää ole aivan varma. Yksi syy on, että olen väsynyt, todella väsynyt. Se taas vaikuttaa motivaatioon. Motivaatiota taas olisi kisata, mutta jaksamista ei.
Olen myös huomannut, että selkäön nousiessani pelkään tuntevani, että hevonen on huono. Okei, viikkojen sairasloman jälkeen on normaalia, että hevonen on aivan totaalijunissa eikö jumit nyt hetkessä, hieromisista huolinatta, avaudu.
Noh, onhan jotain jo tapahtunutkin.. pari viikkoa sitten repäistiin harjoituskisoissa raviluokka. Osallistujia oli yllättävän paljon ja vuoroaan sai odotellakin kiitettävän kauan. Olimme niinkin hyvin valmistautuneet, että istuin kisoissa hevoseni selässä kuudetta kertaa leikkauksen jälkeen. Viimeisen 18vkon aikana olen käynyt selässä nyt vain ehkä 12krt?
Hevonen on energinen ja sen vuoksi oli kaikkea muuta kun fiksu ja rauhallinen itsensä. Keskityin lähinnä siihen, että saisin sen rauhoittumaan :D
Ylsimme se sentäs ensimmäisiksi ei sijoittuneiksi.
Parin viikon päästä olisi kisat, jonne olen jo viikkoja suunnitellut meneväni. Enää en vain ole varma jaksanko. Haluan, mutten jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti