perjantai 21. lokakuuta 2016

Me vaan möllötellään!

Kun saikkuilut veenyy ja vanuu, on mukavaa tehdä hevosen kanssa enemmän sellaista, mitä ei ehkä muuten tee. Tai meidän tapauksessamme, teemme, mutta nyt voimme tehdä enemmän!

18.10.2016 kuva Veera Schütt
  
Oli se sitten maastakäsin espanjalaisenkäynnin muistuttelua mieleen, juoksutusta liinassa tai irtona, irtona hyppäämistä tai vaikkapa ajolenkille lähtö.

Vaikka saikun syyt painavat takaraivossa ja olisi kova hinku treenaamaan kunnolla, on toisaalta rentouttavaa kun puuhailla. Etenkin ajolenkkeihin olen nyt koittanut panostaa.

Edellisen hevoseni kohdalla unelmiin siitä, kuinka opetamme sen ajolle, kävisimme mieheni kanssa ajamassa ja joskus kun olisin raskaana, voisin hevosta kuitenkin ajaa.

Opetimme Jellen kyllä ajolle ja hyvin sekin sujui, niin kauan kuin sattui vahinko, yksi isompi vahinko, meistä ja hevosesta riippumattomista syistä. Siihen jäi ajot sen hevosen kanssa.

Onneksi Tiikerin kanssa alusta asti ajohommat ovat sujuneet todella hyvin! On mukavaa vaihtelua itselle ja hevoselle kun pääsee välillä kärryttelemään, niin mielen kuin lihaksistonkin vuoksi :D Ennen kaikkea ihanaa on, että voin ottaa tyttäremme mukaan ja hän jopa nautti kärryttelystä todella paljon! Vihdoinkin äiti-tytär laatuaikaa tallilla ajan kanssa!

En tiedä kumman päälle tämä vaihteleva tekeminen on parempi juttu, minulle vai Tiikerille, mutta silti joskus tuntuu, ettei aika edes riitä kaikkeen kun täytyy treenata tätä, Tota ja tuota ja vähän ehkä tätäkin vielä. Nytkin on listalla espanjalaisenkäynnin palautus mieleen maasta ja selästä, ratsastushommissa eteneminen koulussa, mutta myös esteiden alkeet, ajohomniakin pitäis tehdä ja valjakkokin kuulostaisi kivalta! Sitten ois matkaratsastukseen treenaaminen, mut eikös ton kestävyyden/pitkät matkat ja ajohonmat vois yhdistellä niin pääsis vähemmällä!? :D Lihaksiakin täytyis saada takaisin, joten kaiken maailman mäkiperuuttelut ja venyniset vanumisineen on listalla kans.
Mun to do -lista on selvästi hukassa, tai sit se on vain liian pitkä, koska en edes muista mitä kaikkea mä Oon jo suunnitellut.

Hyvähän se on suunnitelmia ja unelmia olla, vaikka nyt iso ja ainut toive onkin, että vain selätettäisiin nämä huolet ja murheet, että Tiikeri olisi taas terve. Ennen sitä, haaveet on haaveita ja Me vaan pönttöillään yhdessä <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti