Viime aikoina ei ole paljon kirjotuttanut, sillä aika ja energia on mennyt lähinnä hevosen tuijotteluun ja hyysäykseen: Mistä nyt turvottaa, onko se maha vai jalat? Sattuuko tonnekin? Näkyykö patteja vai ehkäpä masennusta jo havaittavissa kun hevonen seisoo hiljaa karsinassa.
Vikaa löytyy kun oikein etsii ja viime aikoina ihan etsimättäkin.
Välillä alkaa olemaan jo niin sokea näille ongelmille, että pakko pyytää mielipide joltain muulta, että miltä oikeasti näyttää.
Muutamaan kertaan olen jo miettinyt, että alkaako päässä jo olemaan vikaa, siis minulla, ei hevosella, mutta koska vikoja on muidenkin silmiin havaittavissa, ei voi minuakaan vielä hulluksi syyttää, ainakin ihan täysin hulluksi, vaikka pientä hulluutta varmasti jo alkaakin olemaan havaittavissa tässä hevosen hyysäämisessä.
Nyt on saikkuiltu reilu 4 viikkoa, valoa tunnelin päässä jo melkein näkyi, mutta ehkä vain kuvittelin? Maha on toki mittanauhan mukaan ainakin parempi, silmään ei enää voi luottaa.
Mutta lieneekö puberteetti iskenyt mieheen, kun näppylää pukkaa... ilman mitään logiikkaa. Ne vai ilmestyvät tai ovat ilmestymättä.
Epätoivo meinaa iskeä, mutta onneksi joskus on myös hetkiä, että voi ajatella positiivisesti. Tai edes yrittää!
Sunnuntaina olisi seuraavat kisat, joihin kovasti olen uskonut pääseväni, nyt vaikuttaa toki mahdottomalta ja kisakuntokaan ei ole kummoinen kun olen ratsastanut neljän viikon aikana alta 10 krt ja nyt meinasin hevosen kisakuntoa..Nyt nokka kohti loppu viikkoa ja katsotaan millaisia tuulia meille suodaan?
Mutta kuten kuvasta huomaa, on "hurja tappaja-ori" saanut ystävän, jonka kanssa puuhailla päivät, ettei tylsyys iskee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti