Ensimmäisellä kerralla olin myös paritunnilla. Voisi päätellä, että valmentaja joutui koville, koska pyysi triplaviskiä tunnin päätteeksi.
Edellisellä kerralla otin yksityistunnin. Kaahattiin lähinnä täysiä ympäri kenttää. Voisi kuvitella sen menneen hyvin, mutta harjoiteltava vielä jäi :D
Onneksi koko ajan mennään eteenpäin ihan hyvää vauhtia, sairasteluista huolimatta, koska muuten voisi olla pelko persiissä ettei nuo valmentajat enää suostu pitämään meille tunteja :D
Hector onneksi otti kivasti huomioon saikkuilumme ja teimme vain vähän töitä emmekä väsyttäneet hevosta liikaa. Hiki tuli silti, enkä edes tiedä kummalle enempi, minulle vai hevoselle ja tulliko se työnteosta vai siitä että hömpöteltiin taas kaikkea ylimääräistä...
Monesti sitä ajattelee, että voi valmentaja parkaa kun tällainen tätiratsastaja tulee tunnille.. Rautalangasta saat vääntää, eikä siltikään aina mene perille. Tai menee perille, muttei tapahdu mitään, koska täti ei osaa! Eikä tilannetta toki helpota aina sekään jos valmentaja puhuu englantia ja itse puhuisit mieluusti vain Suomea.
Ymmärrän mitä valmentaja haluaa, jos hän pyytää hevosen pyöreäksi. Juurihan se oli magea perjantaina ja pyöreäkin, mutta ei, nyt vaan ei onnistu.
Juuri kehuin kuinka hieno tai oikeastaan kuinka "Super" se perjantaina oli. Nyt keskittyminen meni lähinnä päänviskomiseen hevosella ja mulla siihen että yritin saada päänviskomisen loppumaan! Helpommin sanottu kun tehty, eihän tuo yleensä tuollaista tee kun väsyessään, mutta alkutunnista oli virtaa kun pienessä kylässä, eteenpäin pyrkimystä kun kovasti kehuttiin eli nyt vika oli joku muu kuin väsymys, enkä ole sitä syytä vielä tämän illan aikana keksinyt, vaikka kovasti olen yrittänyt miettiä!
Noh, paljoa ei tehty, mutta kyllä meitä kehuttiin että edistystä on tapahtunut, vaikkei ratsastuskertoja ole montaa välissä. Ah, en sittenkään ole kai ihan toivoton tapaus, vaikka varmasti aika lähellä sitä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti