Harrastus itsessäänhän on mahtava, koska hevosen kanssa voi harrastaa todella monipuoisesti, saa nostettua perseensä ylös sohvalta ja saa raikasta ilmaa, usein myös hyvän mielenkin. Hevosten kanssa touhuamisessa on vain taivas rajana, koska en oikeasti enää edes tiedä mitä kaikkea lajeja hevosilla voikaan jo harrastaa?
Se nyt ei toki ollut se pointti, vaan se kääntöpuoli eli järjettömyys, miksi omistaa hevonen? Siihen menee kaikkia raha, aika ja mielenterveydestä puhumattakaan!
Onhan niitä hyviäkin päiviä ja niitä onnistumisia, mutta omien hevosteni kanssa on ollut niin järjettömän huonoa tuuria, että taas kyselen itsestäni, miksi tähän taas lähdin?
Toki, osaan jo vastatakin itselleni: minun oli TAAS tarkoitus ihan tosissaan ruveta valmentautumaan ja "kisaamaan". Siitä nyt ei vaan taas tunnu tulevan mitään.No ei, mutta oikeasti, oma hevonen on elämäntapa, syy nousta sängystä ja yhtälailla pitää se mielenterveys edes jotenkuten kasassa, jos siitä vielä rippeitä on jäljellä sen jälkeen kun kuukauden rahat ovat menneet hevosesi klinikkaan tai kun hevonen sai juuri talvikengät jalkaan ja omista kengistä pohja on jo puoliksi irti. Yleensä silloin ei naurata.
(Oikeasti, olen kerran mennyt tallilta suoraan autokaupoille ja kengästä irtosi pohja. Ihme kyllä saimme palvelua, mutta ehkä autokauppias tiesi, että hevosihminen on vetoautoa vailla!?)
Vaikka tänään taas itku pääsi, en silti vaihtaisi tätä mihinkään. En osaisi, enkä voisi olla ilman omaa hevosta..mutta se ei muuta sitä asiaa, että joskus toivoisi, että edes hevosen kanssa olisi parempi tuuri, kun tuuri tuntuu puuttuvan elämän joka osa-alueelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti