uudet korvakarvat vai sittenkin Pätkä hännänpäätä?

Tiikeri ja Pätkis 27.10.2016

Olen viime aikoina muistellut paljon edellisiä hevosia kun tässä on ollut siihen aikaa normaalia enemmän, enkä edes tiedä mistä se "ylimääräinen aika muisteluille" on tupsahtanut?

Koska aikoinaan minulle hevoskimppaan pääseminen ole iso juttu, aloin jossain kohtaa netistä katselemaan ravikimppoja. Ajattelin, että jos Kaislalle ostaisi osuuden jostain kivasta hevosesta.

Toki meillä on tilanne pitkälti eri kun minulla lapsena, koska meillähän on ihan oma hevonen, joka on Kaislalle tärkeä, joskaan ei ole vielä onnistunut Jelleä sivuuttamaan ja Jelleä meillä ikävöidään edelleen joka ilta kun nukkumaan mennään.
(Kaisla muistaa kertoa minulle että "on Jelle taivaalla, on sielä enkeli ja suojelee meitä", samalla taivaalle tai kattoon osoittaen.)

Kimppojen katselut ovat pitkälti töpänneet siihen, ettei kimppoja ole löytynyt tästä läheltä tai edes Pirkanmaalta...

Meidän tallilta tuli sitten myyntiin söpö pieni shettis, Pätkis. Se kaveri, joka vei mua kun litran mittaa tossa jokunen aika sitten. Sormessa siitä edelleen taisteluarvet jäljellä.
Heti ilmoitin miehelle, et jos ostan sen, saiskohan se olla Tiikerin kanssa samaan rahaan tallissa, jos se sijoitettaisiin Tiikerin kans samaan karsinaan? Noh, enpä viitsinyt edes ajatella kysyväni..

Menin seuraavana aamuna tallille eli torstai aamuna. Ei mennyt kauaa kun tallinomistaja kysyi, että huomasinko et Pätkis myynnissä!? Siinä sitten aikamme kilpaa huokailtiin, että Me niin halutaan se! Ruvettiin suunnittelemaan ja pohtimaan oisko sotasuunnitelmaa.
Kävipä ilmi, että saattaisi meidän tallipoppoosta löytyä muutama muukin ponifani.

Eipä mennyt kauaa, kun suunnitelmaa kimppaponista alettiin rakentamaan, minä tietenkin visusti etunenässä mukana.
Samahan se on, onko se kimppa ravihevonen
vai ylisöpö poni, jolla Kaisla voisi ihan oikeasti ratsastaa jos innostuu asiasta?

Ja tää mammahan on aina halunnut ponin. Nyt se poni on vielä se musta, jollasen Pikku kloonin lupasin aikoinaan Jellelle lemmikiksi. (Tiikerin lemmikin pitäisi siis olla oikeasti valkoinen ja pilkullinen, mutta tässä tapauksessa musta sai nyt kelvata..)

Noh, kirjoituksesta päätellen voipi päätellä, ettei kauaa nokka tuhissut, kun naiset pisti hynttyyt yhteen ja osti ponin! Se, että ostettiinko kukin pala itselle vai oikeasti niille lapsille, se jääpi nähtäväksi ;)

Toki ponissahan on se hyvä puoli ratsuhevoseen verrattavissa, että me tädit ei voida sillä ratsastaa, niin ei tarvitse riidellä päivistä kuka menee ja tekee mitäkin;
Jos kaikki harjataan poni huolella samana päivänä, ei se siitä kulu. Taitaisi vaan poni olla tyytyväinen! Tai jos meidän kaikkien lapset haluaa ratsastaa samana päivänä, pistetään vaan jono pystyyn ja vuoronumerot kouraan, ei liene kovakaan rasitus hömpötellä käyntiä ja ehkä pari askelta ravia noiden lapsosten kanssa ;)

Parastahan tässä ehkä oli se, että Tiikeri sai pitää uuden ystävänsä, Pätkiksen ei tarvinnut muuttaa taas uuteen kotiin ja vanhan omistajan ei tarvinnutkaan luopua ponista, ainakaan ihan kokonaan :)

Meidän perheessä on nyt sit Tiikeri ja Pätkis -poni.

Hyvää joulua Kaislalle, vai oikeasti mulle?