Mutta jostain se on pakko alkaa, eikö?
Ja siis lähtökohdathan oli meillä mitä mainioimmat... Minähän olen hypännyt esteitä viimesen 6v aikana niin paljon, että melkein mahtuu kahden käden sormiin.
Edellisistä estekisoistani on aikaa 2,5v. Ratsastin tänään kisoissa 8 kerran viimeisen 7 vkon aikana, Tiikeri hyppäsi ratsastajan kanssa 5 kerran ja edellisestä hyppykerrasta on ainakin 2kk! Sen lisäksi Tiikeri hyppäsi ekaa kertaa rataa ja olivat vielä ekat kisat!
Hypyt ovat hakusessa, ilmassa on epävarmuutta ja Tiikeriä saa maanitella esteelle ja tosissaan pyytää että hyppää. Mutta kokemus tuo varmuuttakin, nyt olen vain tyytyväinen, että olosuhteisiin nähden meillä meni Super hyvin ja olen ylpeä tuosta hevosesta <3 en voisi ollakaan mitään muuta, koska saimme kuitenkin puhtaan radan!
Itsellä nousi silti ehkä pieni uloke otsaan omasta ratsastuksesta; koska et ikinä tiennyt hyppääkö hevonen, mistä se hyppää ja kuinka se hyppää, en pysynyt mukana lainkaan. Tai siis, kädet eivät pysyneet ja se toki harmitti, vaikkei näillä olosuhteilla sitäkään kannattaisi miettiä. Ajan kanssa sekin korjaantuu, kun saamme varmuutta yhdessä taas tähän hommaan! Täytynee vain olla tyytyväinen ettei Tiikeri antanut suoraa palautetta, mitä se todellakin olisi voinut antaa, herkkä kun on, etenkin suustaan. Mutta taisi ukko antaa minulle jo eilen suoraa palautetta raipan käytöstä sen verran, että säästi minut tänään siltä!?
Ehkä jätän tänään ruoskimatta itseäni käsien takia ja keskityn seuraavilla kerroilla parantamaan asiaa?
Ps. Tein tänään muuten myös hyvät kaupat, nimittäin oma koppi! Ei enää stressiä mistä saa koppia että pääsee valkkuihin ja kisoihin. Eihän se kaunis ole ja vaatii miehen panostusta hieman lähiaikoina pikkujuttuihin, mutta ehjä ja toimiva sekä turvallinen, se on pääasia!
 | |
| Harjoitus tekisi mestarin! 20.11.16 kuva Veera Schütt |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti