Se tunne kun mietit, mikset vain vaihda harrastusta, se tunne kun vain tekisi mieli heittää hanskat tiskiin.
 |
| 4.12.2016 k.n.special, kuva Veera Schütt |
Joskus on hevosessa vikaa, eihän silläkään voi aina hyvä päivä olla. Joskus on olosuhteissa vikaa tai tapahtuu jotain odottamatonta. Joskus on ihmisessä vikaa, mokasit täysin tai olisit ehkä voinut tehdä jotain toisin? Tai ehkä sinun olisi kokonaisuudessaan vaan pitänyt yrittää enemmän ja keskittyä siihen mitä teet.
Niin, onnistumiset eivät aina ole kiinni itsestä, se voi olla kiinni myös hevosesta, ehkä teistä kummastakin tai ei kummastakaan.
Oli vika missä tai kenessä tahansa, tiedän etten ole ainut, joka usein miettii lajin lopettamista ja hevosen myymistä. Eihän tässä ole mitään järkeä!?
Jos hevonen ei ole rikki tai kipeä, kisat menevät penkin alle.
Joskus tulee kuvioihin se jossittelu: mitä jos? Niin, mitä tai oikeastaan ketä se jossittelu auttaa? Ei ketään! Meni jo, ens kerralla uusiks, paremmalla tuurilla! Täts it! Mutta harva tähän ajatteluun taitaa kyetä, en minä ainakaan...
Meilläkin ensimmäiset koulukisat tuli ja meni, vihelsi vain mennessään!
Harmitus painaa mieltä ja jossittelu jatkuu vielä edelleen. Pahintahan tässä on se, että ennen sai syyttää hevosta kun meni huonosti, nyt ei voi syyttää kun itseään!
Toki yritän perustella itselleni, että meillä lähtökohdat eivät nyt olleet kovin suotuisatkaan kisoille ja silti meni todella hienosti, ellei lasketa omaa mokaani.
Ehkä pieni masennus iski, eivätkä nämä kelit helpota, kun ratsastaa ei pysty oikein mitenkään, eikä missään. Tiikeri kaatui liukkauden vuoksi viime viikon torstaina, tänään olimme reippaita, kävellen maneesille 7km suuntaansa ja kyllä kaatuminen selvästi on paikkoja hieman kipeyttänyt.. tai sitten se on vain sitä, kun ei voi oikeasti RATSASTAA, vaikka kaikkea muuta kyllä.koitetaan tehdä.
Mutta nyt on taas hyvä jatkaa kohti uusia pettymyksiä, kun rima ei ole kovin korkealla! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti