Mitä enemmän hevosta näkee ja tekee sen kanssa asioita, sitä pienemmästä huomaa, jos jokin ei ole kunnossa.
Ensimmäinen hevoseni eli Enska oli loistava näyttelijä. Siis oikeasti. Joku voi väittää, ettei hevonen osaa esittää, mutta ihan varmaan osaa, ei hevonen ole tyhmä eläin. Se esitti kipeää silloin kun sitä ei huvittanut tehdä jotain sen mielestä tyhmää. Ääni saattoi muuttua kellossa sillä sekunnilla kun se tajusi, että tehdäänkin jotain sille mieleistä.
Opin näkemään tuon hevosen silmistä, koska se oli oikeasti kipeä ja koska ei. Silmistä sen näki heti, myös silloin jos se ei oireillut mitenkään. Sen vain oppi näkemään ja henkäyksen tuntemaan, kun kaikki ei ollut hyvin. Ja kun viimeisen kerran Enska alkoi ontumaan, se oli erilaista. Tiesin heti, että meidän aikamme on ohi..
Joskus Jellen kohdalla ikävöin tuota, koska sen silmistä ei nähnyt kaikkea. Mutta Jellen kohdalla oli aina niin isot merkit, jos jotain oli, ettei se jättänyt arvailulle varaa, kuvittelinko vai en. Milloin ontui, milloin turvotteli tms, aina oli selvä peli, että jotain ON!
Jellen kohdalla tein lopetuspäätöksen, kun kaikki eivät vielä edes ymmärtäneet että tilanne oli jo niin vakava, että lopetuspäätös oli tehtävä. Mutta tässäkin tapauksessa, niin se omistaja vaan tuntee hevosensa parhaiten. Hetken epäilinkin päätöstäni, kun vieressä arvosteltiin päätöstä, että tervettä hevosta laitan pois. Lopetuspäiväni kuitenkin tiesin 110% että tein oikein, Jelle ei olisi jaksanut enää päivääkään...
Tiikeri ei ole ollut minulla kuin +4kk mutta niin vain tuntosarvet pystyssä sitä pienestäkin tietää, että kaikki ei ole hyvin.
Kun Tiikerin maha alkoi turvottamaan, yritin heti löytää siihen ratkaisun. Kun iho-oireet alkoivat, olin huolissani tilanteesta. Pyysin otattamaan myös verikokeet ja hyvä niin. Ilman niitä emme olisi saaneet hevosta lopettamaan kakkansa syöntiä.
Kun vein Tiikerin klinikalle, ei eläinlääkäri meinannut ottaa huoliani tosissaan. Mahakin näytti ihan normaalilta kun sanoin ettei maha ole normaali. Ja niin vain hiekkakuvissa näkyi hiekkaa 19x5cm kertymä. Onneksi pidin puoleni ja kuvat otettiin!
Pari viikkoa sitten kun olimme valmennuksessa, Tiikeri välillä heilutti päätään. Totesin, ettei ole normaalia, muttei suusta johdu. Seuraavana päivänä kun lähdimme ajamaan, totesin, että oikealla takapäässä jumeja, ei ole normaali.
Noh, niin vain löytyi pahoja jumeja paikoista, mitä ehdottelinkin! Oli onni onnettomuudessa että olin aikaisemmin kysellyt hierojaa varoiksi meillekin :)
Jokaisen omistajan tulisi luottaa vaistoihinsa hevosensa suhteen, eikä aina kuunnella niitä epäilyjä ympärillä, että oletkin vain vainoharhainen hullu. Ja mitä sitten vaikka olisikin, pääasiahan on, että hevonen tulee hoidettua, eikö? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti