torstai 21. heinäkuuta 2016

15 vuotta ratsastanut, ikuinen alkeiskurssilainen

Tiedätkö sen tunteen, kun olet tehnyt jotain kauan, muttet silti osaa?
Niin minäkin!

 

Laskeskelin, että olen ratsastanut jo 15 vuotta, itse asiassa, ylikin. 
Hevosien kanssa touhunnut vielä kauemmin.

Tänään kun istuin uuden hevoseni selässä neljättä kertaa kotitallilla, ajattelin, kuinka hienoa on kun hevonen toimii hieman paremmin kuin mitä se on toiminut edellisillä kerroilla, silti tunnen itseni ihan alkeiskurssilaiseksi.

Kun reilu kuukausi sitten matkustin Espanjaan koeratsastamaan hevosia, ensimmäisen kohdalla, joka saapui minulle viime sunnuntaina, meinasi itku päästä.
Kädet heiluivat minne sattui, pohkeita kramppasi, kantapäät osoittivat kohti taivasta enkä meinannut saada hevosta edes laukkaamaan. Ryhtikin oli varmaan jäänyt Suomeen, pahimmassa tapauksessa kuollut ja kuopattu edellisen hevoseni mukana..

Hiki pisarat virtasivat otsalla, hoin itselleni, että kantapäät alas, kädet hiljaa. Lopulta annoin hevoselle ohjaa, nappasin harjasta kiinni ja pyysin laukkaamaan ja lopulta laukka nousikin. Mutta eihän se kaunista ollut.

Joku saattaa miettiä, miksi ostin hevosen, jonka koeratsastus meni jokseenkin huonosti?
Vastaus on etten osaa sanoa muuta kuin, se vain tuntui oikealta.


Aivan kuten reilu 7 vuotta sitten, kun koeratsastin edellistä hevostani, Jelleä. 
Sekin koeratsastus oli kuin alkeiskurssitunti, jolla laukataan ekaa kertaa,
sinulla ei ole hajuakaan mitä teet, saati miksi
eikä sinulla ole edes taluttajaa joka neuvoisi.
Jelle 22.5.2016  kuva Veera Schütt
Kuitenkin, aika teki tehtävänsä edellisenkin hevosen kanssa: 7 vuoden päästä ei tarvinnut kuin istua hevosen selkään ja se teki ne ihan perusjutut ihan ajatuksen voimalla, ei tarvinnut kuin istua selässä ja matkustaa. No ei oikeasti, mutta siltä se tuntui.
Eräs valmentaja kerran sanoikin "teitä on hauska seurata. Vaikka ratsastat päin persettä, hevonen liikkuu kauniisti ja toimitte saumattomasti yhdessä ja se antaa virheesi anteeksi.."
Tosi asiahan on se, että ne virheethän tulivat hevosen myötä, koska se vain täytyi ratsastaa niin, että se toimi.

Valmentaja myös muistutti, että jokaisella ratsastajalla on ja saa olla omat virheensä, eihän kukaan ole meistä täydellinen ja jos kerta hevonen toimii, eihän niillä virheillä ole väliä. Toki, niitä virheitä tulee työstää ja tehdä parhaansa, jotta ratsastaisi mahdollisimman hyvin.

Mutta jos ostat hevosen, joka toimii juuri päinvastaisesti kun edellinen hevosesi, niillä virheillä onkin väliä, koska hevonen ei toimikaan, ellet ratsasta oikein. Mutta ei olekaan yhden tai kahden kerran juttu, korjata virheitä, jotka ovat tulleet monen vuoden aikana.

Neljän päivän aikana on kuitenkin tapahtunut edistystä. En tiedä onko se tapahtunut hevosessa, ratsastajassa vai ehkä kummassakin, mutta on mukava huomata, että hevonen nostaa laukan helpommin. Omat jalatkin pysyvät alhaalla ainakin 10% paremmin ja kädetkin ovat rauhallisemmin, herkkä ja säpäkkä hevonenkaan ei enää hypi pystyyn kun pyydät sitä pysähtymään, saati peruuttamaan.

Alku aina hankalaa, mutta hiljaa hyvä tulee vai miten se meni?

Melkein voisi luulla, että olen siirtynyt alkeiskurssilta jatkokurssille!


 Jellen kanssa kaikki tuntui jo niin helpolta ja vaivattomalta 
7 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen <3
Kuva Veera Schütt

1 kommentti:

  1. Jestas mikä valmentaja :'D Mutta täytyyhän ratsastajankin siellä jotain tehdä oikein, kun hevonen kulkee kauniisti ja yhteistyö pelaa. :) Kiva teksti ja kuulosta opettavaiselta tapaukselta tuo Tiikeri :)

    VastaaPoista