Toimintaa kentänpohjalta

Jelle ja Kaisla 2v

Olen monesti ihmetellyt monien hevosharrastusta. Miksikö? 

Tuntuu että nykyään monelle hevonen on vain ratsastamista, vaikka todellisuudessa se on paljon kaikkea muutakin.

Joskus vuosia sitten eräs tallikaverini ihmetteli kun tulin tallille, vaikka hevoseni ontui ja oli saikulla. Hänelle oli ihan vierasta, että joku tulee tallille, vaikkei edes ratsasta.

Silloin jo iski vasten kasvoja, siis mitä, tätäkö tämä oikeasti on? 

Ystäväni kertoi, ettei hänen kavereissaan ole ketään muuta, joka kävisi tallilla ihan vain siksi, että harjaisi hevosen tai tekisi sen kanssa muuta kuin ratsastaisi.

Kiitän luojaa siitä, että onneksi minulla on ystäviä ja tuttuja, jotka tekevät hevosen kanssa muutakin kuin ratsastavat, mutta silti, valitettavasti liian paljon törmää näihinkin jotka vain käytännössä ratsastavat. (Eikä tässä päästä edes vielä siihen, että liian usein ne hevoset ratsastetaan ilman kunnollisia alku- ja loppukäyntejä!)

Toki, on jokaisen oma asia, mitä sen hevosen kanssa tekee, mutta onhan sen hevosen toimittava myös maastakäsin, kai? Luulisin niin?

Hyvin koulutetun hevosen voi myös hetkellisesti säilyttää
rivitalon takapihalla tarpeen vaatiessa. 1.11.2015.

Edellisen hevoseni, Jellen kanssa maastakäsin työskentely oli kuin toinen harrastus. Osittain siihen vaikuttaa toki se, että kuntoutin Jelleä useamman vuoden, joten maastakäsin tehtiin paljon. Mutta maastakäsin työskentely on mielestäni hevosten kanssa se perusta: jos hevonen toimii maastakäsin, luottaa sinuun, tottelee ja ennen kaikkea kunnioittaa, se on jo puoli voittoa kun nouset selkään!

Ja kukapa ei haluaisi, että hevonen toimii, teet sen kanssa mitä vain?

Minä ainakin nautin siitä, kun hevonen kulkee irti vierellä ja perässä, ei rynni eikä kiirehdi edelle. Se pysähtyy kun sinäkin pysähdyt. Ihan näin esimerkkinä...

Yksinkertaista eikö totta?
Vastaisin että ei. 

En siksi, etteikö omat hevoseni olisi oppineet kulkemaan niin, vaan sen perusteella mitä olen seurannut monia muita hevosiensa kanssa. Tai jopa tallintekijöitä, jotka kuitenkin kuljettavat päivittäin hevosia tallista tarhaan ja takaisin.

Voisin kuvitella, itsekin talleja tehneenä, että kun heti kuljettaa hevosen niin, että se kulkee kuten haluat, se helpottaisi työtä jatkossakin eikä tarvitsisi joka kerta tuskailla että hevonen rynnii, sillä on kiire tarhaan tai joudut pelkäämään, että sormesi katkeaa kun hevonen hyppii jo pystyyn, ennen kuin ehdit irroittamaan siitä tarhaan päästyäsi.

Ehkä olen vain hieman yksinkertainen, kun talleja tehdessä olen pysähtynyt tallin ja tarhan välissä vaikka sen 20krt (matka tarhaan ehkä sen 10m) jos tilanne sen vaatii ja usein jo muutaman kerran jälkeen hevonen oppii, että kuinka kuljetaan fiksusti sinne tarhaan MINUN kanssani. Koska eihän se sitten seuraavaa kunnioita, jos ei seuraavakin tekijä vaadi sitä kunnioitusta. Ja tadaa, minulla ainakin parempi fiilis kun ei tarvitse hermostua joka kerta ja joka hevosen kohdalla kun viitsii tehdä kerralla säännöt selväksi hevosellekin!

Suoritin Jellen kanssa toukokuun lopulla, noin viikkoa ennen Jellen lopetusta, maastakäsittelymerkin ja teimme myös samalla yhden kisaradan. Sain jopa mieheni osallistumaan kisojen ulkopuolella olevaan "äijäluokkaan". 

 Kerrankin voin ylpeänä todeta, että voitimme omat luokkamme. Eihän ne vaikeita ollut, ihan perusjuttuja: käynti, ravi, siirtymisiä, teitä, pysähdyksiä ja peruutuksia. 

Asia, mistä voin siinä olla ylpeä ja minkä pistin kisoissa merkille: meillä Jelle kulki vierellä, teki kaikki merkeistä ja eleistä, seurasi mitä teimme, mutta ennen kaikkea tuo, että meillä ohjat roikkuivat löysänä ja hevoseen vaikutettiin oikeasti elein eikä ohjin.

Seurasin muiden työskentelyä ja liki kaikki pitivät hevosen ohjista kiinni siten, että ulkokädessä oli ohjien pää ja sisäkädellä pidettiin liki turvan alta kiinni. Eli kuten hevosta ratsastuskouluissa opetetaan taluttamaan. Ja ei, se ei ole paha asia sikäli, mutta jos pysähdykset tapahtuvat niin, että hevonen pysähtyy vain siksi kun ohjat kiristyvät tai peruutetaan jos ohjista vedetään taakse päin, eikä niin, että hevonen seuraa mitä taluttajansa tekee. Hevosen kanssa siis työskenneltiin "tiukoin ohjin ja kovin käsin", jos jotenkin yhtään tyhmemmin voisi asiaa ilmaista.

Minusta tuo on surullista ja siihen maastakäsin työskentelyyn pitäisi jokaisen käyttää enemmän aikaa, jotta hevonen toimii myös maastakäsin.

Jelle ja Kaisla 1v

Mihin on kadonnut tällainen perus hevosmiestaito käsitellä hevosia?

Etsitään hoitohevosta -ilmoituksissakin jo luetellaan miten hyvin osataan ratsastaa ja kuinka korkeaa estettä hypätään.. minun ollessani pieni heppatyttö, hoitohevosta harjattiin, rapsuteltiin, paijattiin, putsattiin varusteita ja jos joskus ja jouluna pääsi ilmaiseksi ratsastamaan, oli se vain lähinnä lottovoitto, joka sai hymyn korviin ainakin seuraavaksi kuukaudeksi!

Jos hevonen on pitkällä sairaslomalla, maastakäsin hyvin käyttäytyvä ja totteleva hevonen antaa niin paljon uusia mahdollisuuksia tehdä silloinkin asioita kuin se, että se hevonen seisoo yksin karsinassa tai tarhassa tekemättä mitään sen koko sairaslomansa ja oletettavasti on myös ihan sekopää sen jälkeen, koska ei ole saanut edes sitä aivopähkinää purtavaksi.

Jelle ja Kaisla 2,5v

Pitäähän se hevosenkin mielen virkeänä, kun se saa erilaisia tehtäviä, myös sieltä maastakäsin. Eikä niiden tarvitse olla perusasioita kummempia, en minäkään Tiikeristä mitään sirkushevosta meinannut tehdä, vaan saada siitä peruskivan harrastehepan, joka kunnioittaa minua, olin sitten kentän pohjalla tai selässä ;)

Jos hevosta käsittelee paljon myös maastakäsin, voi se antaa oikeasti paljon mahdollisuuksia erilaisiin asioihin. Meillä Jellen kanssa, vuosien työn jälkeen, se mahdollisti sen, että tyttäremme esimerkiksi juoksutti Jelleä yksin ekaa kertaa 2,5-vuotiaana. Noin vuoden iässä hän talutti hevosta yksin jne. 

Toki tulee muistaa, että hevoset ovat yksilöitä, mutta uskallan väittää, ettei hevosista kuitenkaan suurin osa voi täysmulkkujakaan olla ;)

Haastankin teidät kaikki käsittelemään hevosianne enemmän maastakäsin.
Työskentely ja harrastaminen niiden kanssa on sen jälkeen aivan varmasti paljon rennompaa ja mukavampaa!