Monesti ratsupuolella puhutaan pohjista. Jossain on huono, jossain kova, jossain liian pohjeä, jossain liukas, jossain saattaa jopa olla ihan OK ja jossain ei ole pohjaa ollenkaan, koska sinne ei voi T-O-D-E-L-L-A-K-A-A-N päästää hevosta edes kävelemään, koska vähintäänkin jännevamma on taattu.
Onko pohjan laatu kiinni pohjasta, ratsastajasta vai hevosesta? Vai jostain ihan muusta?
Täytyy sanoa, että minä en monesti ole oikeasti huonoilla pohjilla mennyt.
Toki pohja voi olla huono silloin, kun sataa paljon ja se on liukas ja etenkin kun tuleekin pakkaset ja kenttä jäätyy peilijääksi tai ihan muhkuraiseksi. Tai jos se on kun rantahiekkaa, joka upottaa ja hevonen joka ei ole koskaan tarvinnut suojia, tarviikin ykskaks suojat. Joten myönnän, olen joskus itsekin ollut sitä mieltä, että pohja on huono, mutta ne ovat yleensä näitä hetkellisiä pohjia, joille ei mahda mitään.
Jaksan siis ihmetellä vuodesta toiseen sitä, kun jollain määrätyllä tallilla on jonkun mielestä "ihan paska pohja". Usein nämä välittäjät ovat parempia ratsastajia, niillä kalliilla hevosilla tai sitten niitä "parempia" ratsastajia.
Tai sitten on niitä vammoja hevosella ja varotaan sitä, vähän tuota, ja oikeastaan vähän kaikkea ja varmuuden vuoksi etsitään se omasta mielestä paras pohjoinen maneesitalli ja ratsastetaan maneesissa kesät talvet, koska kullanmussukan jalat ei kestä muuta.
Joskus käydään kääntymässä kisoissa, mutta jos hevonen menee huonosti, oli pohja huono tai sitten ei oteta hevosta edes kopista pois ja mennään takaisin kotiin, koska pohja oli niin paska!
Minulla oli kallis, jalkavammainen hevonen, se ei tosin osannut mitään, mutta kallis se oli silti. Ja vaikkei siitä koskaan enää pitänyt tulla edes harrastekäyttöön hevosta jalkavammojensa vuoksi, sain sen kuntoon, ratsastin sillä hiekkateillä, iso kivisillä teillä, erilaisilla kentän- ja maneesinpohjilla, erilaisissa maastoissa ylipäätään.
Ei tullut vanhoista vammoista ongelmia eikä tullut uusia vammoja, vaikka treenasin lyhyttä matkaratsastus matkaa (20-30km) välillä jopa kivikovilla teillä. Jopa asfaltilla ravailin, kun starttasin erään matkaratsastusreissuni.
Onko siis kaikki huonot pohjat oikeasti huonoja vai valittavatko ihmiset vain liian usein aivan turhasta?
Ne pohjat, joita olen Henk.koht. testannut, ovat minusta kaikki olleet turhan kovia siinä vaiheessa kun hevosen selästä tulee alas jotenkin muuten kuin jalat edellä...
Hyvä aihe, joten pakko kommentoida!
VastaaPoistaHevostahan kuuluisi nuoresta iästä lähtien totuttaa erilaisiin pohjiin, metsäisiin, pehmeisiin, koviin jne jotta sen jänteet vahvistuvat. Yksitoikkoisella pohjalla liikkunut hevonen on suuremmassa riskissä saada jossain elämänsä vaiheessa jännevamman kuin monipuolisesti liikkunut (en sotke tähän ruokinnan vaikutusta jänteistöön nyt ollenkaan, muuten menisi ihan liian pitkälle)
Joka tapauksessa hevosetkin ovat yksilöitä, ja toiset niistä pitävät hieman napakammasta, toiset hieman pehmeämmästä pohjasta. Jos joku jättää starttaamatta sen takia että pohja on liian kova, niin todennäköisesti kova pohja aiheuttaa sen että hevonen kipeytyy jostakin pohjan seurauksesta. Liian pehmeä pohja taas rasittaa jänteitä kohtuuttoman paljon, ja vähän liian usein näen liian pehmeitä kenttiä (etenkin koulupuolella, mikä juttu se oikein on että pitää vuohiset upota hiekkaan niin sit on hyvä?)
Sanoisin että suurin osa pohjista on hyviä mitä meillä täällä Suomessa on esim kilpailuissa käytössä, mutta sitten on näitä soraäänisiä jolloin joku pohja on liian kova tai pehmeä juuri heille. Väitän myös että ihan oikeasti hyviä pohjia ei ole kuin muutama Suomenmaassa. Positiivista on kuitenkin se että keskivertopohjia on ilahduttava määrä, kun käsittääkseni tämä hyvän pohjan rakentaminen ei ole mikään yhden kymppitonnin juttu.
En ole pohjarasisti, mutta osaan kyllä sanoa milloin jokin pohja on hevoselleni liian kova tai liian pehmeä. Eräässäkin hevosalan oppilaitoksessa hevoseni uppos vuohisia myöten kenttään ja valui hikeä vartin jälkeen kun eihän se ollut tottunut niin raskaaseen ja upottavaan pohjaan...
Monessa paikassa ei talvisin hypätä kentällä, itse kyllä menen, mutta järki päässä. En hyppää jäätiköllä, vaan kentällä on mieluusti vähintään 30cm pakkautunutta lunta pohjana. Hyvä pohja, jos on riittävästi hokkeja ja tehtävät maltillisia. Yhtään jänne- tai muutakaan vammaa ei ole sattunut talvisin. Ihan höpöä se ettei talvella voi muka hypätä ;)
Ja niille nillittäjille joiden mielestä vähän joka tallilla on paska pohja: ottakaapa itse se monen kymmenen tuhannen laina ja pykätkää parempi!
Amen olen kertonut oman mielipiteeni jota ei ole kohdistettu kenellekään, kunhan höpötän itsekseni :D