Viime viikot ovat olleet raskaita henkisesti ja fyysisesti eikä loppua vielä näy. Tallireissut ovatkin antaneet kipinöitä jaksamiselle, vaikkei kaikki olisi mennytkään aina niin putkeen.
Jo pelkästään Tiikerin näkeminen on ilahduttanut ja niinä päivinä kun se on hirnunut tarhassa nähdessään minut, on se saanut hymyn korviin "ihanaa, joku välittää minusta ja siitä on ilo nähdä minut!". Enkä usko sen johtuvan pelkästään nameistakaan.
Teen Tiikerin kanssa säännöllisesti töitä maastakäsin ja muutamana viime kertana se on tuottanut paljon iloa, onnistumisen tunteita sekä jotain mitä en voi edes selittää.
On vain hienoa tuntea se tunne, kun tiedät että sinulla on edes jonkinlainen yhteys hevoseen, se tykkää edes jotain tehdä kanssasi ja vaikkei ratsastus olekaan vielä kaunista, hevonen ainakin seuraa sinua ja toimii edes maastakäsin aika näppärästi.
Minulle tullessaan Tiikeri oli hyvin hämmentynyt kun maastakäsin pyysin sitä ravaamaan vierelläni. Ei sitten millään meinannut ravata ja ilmeestä olisi voinut luulla, että yritän myrkyttää hevoseni. Se oli hyvin epäluuloinen asiaan.
Viime viikolla ravailu vierellä alkoi toiseen suuntaan edistymään jo aika kivasti, ettei hevosta tarvinnut " vetää" mukaan. Tänään sitten harjoiteltiin toiseen suuntaan.. Alku oli hankalaa, mutta onnistui jollain tavalla.
Lopulta laskin narun Tiikerin kaulalle ja menimme ynpäri kenttää, hevonen välillä vierellä ja välillä minun takanani seuraten. Teimme sitä mitä aina: käyntiä, pysähdyksiä, perustuksia ja myös ravasimme.
Se tunne, kun hevonen juoksee perässäsi ynpäri kenttää, vaikka teet ympyröitä, käännöksiä ja ennen kaikkea, kun juoksusta pysähdyt kuin seinään, myös hevonen pysähtyy.
Se tunne on jotain niin hienoa!
Tyttäremme 3,5v seurasi reenejämme kentän reunalta, kunnes totesi "äiti, minäkin haluan taluttaa!"
Annoin tuon hurjan Orin lapselleni, joka kävellen käänteli sitä kentällä eri suuntiin ja pysähteli, hevonen tuli perässä kiltisti, tehden mitä tyttö pyysi. En voisi ylpeämpi ollakaan!! Ja kyllä, olen ylpeä hevosesta JA lapsesta <3
On ilo nähdä, että tyttö on päästänyt sydämeensä Jellen lisäksi nyt myös Tiikerin, vaikka Jelleä Me kumpikin kovasti edelleen ikävöimmekin <3
Kiltsukaan ei voinut käsittää mitä pyysin, kun yritin saada sen kerran maasta käsin ravaamaan, ilmeisesti heillä espanjassa ei harrasteta moista.. :D
VastaaPoista