Viime aikoina täällä päin on ollut paljon niitä joka syksyisiä pikkuperkeleitä eli banaanikärpäsiä. Eivät sikäli liity aiheeseen, mutta luulen, että jonkinlainen kärpänen mua on nyt päässyt purasemaan.
Nyt on nimittäin menty kaikki niin kovaa ja korkealta, että välillä sitä erehtyy luulemaan, että on ehkä saattanut onnistuakin jossain ja ehkä oppinut jossain määrin ratsastamaankin!?
Tämän luulon kanssa toki ensi viikonloppuna tullaan yhtä kovaa alas, kun ylöskin mentiin, ehkä vähän nopeampaakin tuo alastulo saattaa taoahtua, mutta fiilistellään nyt siihen asti!
Viime aikoina Tiikeristä on paljastunut varsinainen hiomaton timantti nimittäin!
Ollaan kovasti treenailtu ensimmäisiin koulukisoihin ja siinä sivussa kaikkea siihen liittymätöntäkin, kuten ajohommia.
Tänään viimeksi treenattiin koulukisoihin kärryiltä käsin. Ei nyt oikeasti, mutta onhan se kivaa vaihtelua? :D äkkiäkös se kouluratakin on kuin lasten leikkiä jos se hiisataan kotona kärryt perässä pari kertaa?
Ei mutta asiaan!
Parin kolmen viikon aikana olen tehnyt Tiikerin kanssa oikeasti hommia. Se ei tarkoita, että vain hevonen on joutunut koville, vaan myös oma osaaminen on ollut suurennuslasin alla, enkä enää ole päästänyt itseäni niin helpolla.
Hienoa on huomata, kuinka kova työ ja näyttävä mieli on tuottanut tulosta! Ei pelkästään selästä käsin, vaan ihan joka suhteessa.
Viime aikoina on tuntunut, että nyt ollaan siinä pisteessä, että mikä vain on mahdollista! Vain mielikuvitus on rajana, ja ehkä itsekin täytyy pysyä Tässä moodissa, että viitsii oikeasti treenata, eikä vain läsähtää itsekseen sinne kentälle "mä vähän vaan höntsään" moodiin.
 |
| 2KiireetKiireetnystä hommien jälkeen, kuva Veera Schütt |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti