Hetki negatiivista, toinen positiivista!

Harrastukset ovat kummallinen asia, joskus sujuu ja suunnitelmat senkus siintää eteenpäin! Joskus taas tuntuu, ettei osaa mitään ja matto vedetään jalkojen alta tasaiseen tahtiin.

Kun matto vedetään alta, tuntuu ettei mikään onnistu ja miksi edes yritän.
Tämä tunne varmasti on tuttu jokaiselle, harrastuksesta riippumatta. Hevosharrastuksessa tämä varmasti käy useammin, koska harrastus"välineenä" on elävä eläin.

Pyörä kääntyy kuten sitä kääntää, mutta hevosella on oma tahto, eikä se aina välttämättä käännykään... ainakaan siten kuin sinä tahtoisit.

Itselläni ollut pitkään negatiivinen jakso, kuten varmasti kirjoituksistakin on huomannut. Minusta kuitenkin tuntuu, että tämän päivän auringonpaiste, pari tallivapaata sekä pari onnistunutta minihyppelyä taas nosti jostain sen yrittämisen innon.

Olen hypännyt pari kertaa muutamia hyppyjä muun tekemisen ohella vaatimattoman 40cm, mutta homma luistaa ja varmuutta alkaa olemaan itsellä ja hevosella ihan erilailla kuin hetki sitten.

Innostuksissani ajattelinkin tempaista rataharjoituksiin ja 30cm lisäksi riipaista 50cm radan.
Ei paljoa monelle, meille etenkin ratana sitäkin enemmän!

Voipi olla että tämä suunnitelma kaataa minut taas pohjamutiin, mutta nyt taas nautin näistä positiivisista fiiliksistä niin kauan kun sitä riittää!