Ratsastin tänään pitkästä aikaa ilman satulaa. Edellinen kerta taisi olla joskus viime marraskuussa?
Jellellä ratsastin aina ilman satulaa, Tiikerillä ilman satulaa ratsastelut ovat jääneet varmaan yhden käden sormiin.
Syy on yksinkertainen, en halua pudota, mutta kukapa nyt haluaisi!?
Jelle oli kiltti ja varma, sen yllättävänkin liikkeet olivat sen verran laiskoja, että kyydissä pysyi aika näpsäkästi. Selkä oli mallia nojatuoli ja askellajit rotua keinuhevonen!
Välillä meni kuukausiakin, etten pistänyt satulaa selkään, ihan vain siksi, että kaiken tarpeellisen sai tehtyä ilman satulaakin!
..tänään jos joku olisi nähnyt ratsastukseni, olisi voinut luulla, että perunasäkki on laitettu ensimmäistä kertaa hevosen selkään. Lisätkäämme tähän vielä, että voi hevosparkaa!!
Tasapaino oli jäänyt jonnekin ja mietin, miten olen pysynyt edes satulan kanssa selässä, jos tasapaino on tätä laatua!?
Koska Tiikeri on herkkä, sillä on hieman säpäkät menot joskus, olen välttänyt ilman satulaa menoa. En osaa istua kyydissä ja jos tasapainoni hieman häiriintyy, häiriintyy myös hevonen.
Meidän hömpöttely menikin siihen, että yritin pysyä selässä ja Tiikeri sai edes hieman liikuntss. Tiikeri oli hieman hämillään, eikä se tiennyt pitääkö mennä täysiä vai ei ollenkaan!? Korvat kääntyilivät ja silmät poikkoilivat.
sen verran kävi sääliksi herkkää hevosta, että huomenna laitan satulan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti