Kun tekee jotain ensimmäistä kertaa, minä ainakin olen sen verran jännittäjä ja stressaaja, että nuo ekat kerrat ovat aina todella pelottavia ja jännittäviä.
Olen varmasti jännittäjien Suomen mestari, oli asia mikä hyvänsä.
Pysytään silti nyt hevosissa..
Pysytään silti nyt hevosissa..
 |
| Tiikerin ekat hypyt irtona 22.7.2016, kuva Veera Schütt |
Tiikeri on minulla siis kolmas hevonen ja jo pelkästään uuden hevosen kanssa kun teet asioita ensimmäistä kertaa, vaikkei se olisi itsellesi tai hevoselle Eka kerta, mutta teille yhdessä Eka kerta, aina se jännittää. Oli kyse ensimmäisestä ratsastuskerrasta, ensimmäisestä maastoretkestä, laukannostosta tai vaikka vain hevosen pesemisestä.
Mikä se on, mikä jännittää? Jännitänkö turhaan? Helpottaa Ekan kerran jälkeen?
Ensimmäinen kerta on aina jännittävä tietenkin, koska et tiedä miten hevonen reagoi ja jos se reagoi, miten sinun itse tulisi reagoida? Jos reagoit itse väärin, mitä sitten tapahtuu? Onko peli menetetty jatkossakin?
Meillä on nyt Tiikerin kanssa ollut kolmen viikon aikana PALJON ekoja kertoja ja joskus mietin, olenko hieman tyhmä kun aina jaksan jännittää määrättyjä asioita?
Onhan minulla jo kahdesta hevosesta kokemusta ja nyt Tiikerin kanssa on kuitenkin paremmat lähtökohdat kuin Enskan ja Jellen kanssa, koska Tiikeri ei ole niin raakile kuin kaksi aiempaa.
Noh, kolmas kerta kai toden sanoo?
Noh, kolmas kerta kai toden sanoo?
Kerron teille hieman ekoista kerroistamme tältä viikolta:
Kävimme Tiikerin kanssa pitkällä maastolenkillä ekaa kertaa maanantaina, mutta sen keissinhän Te olette jo kuulleet. Se ei mennyt aivan nappiin laiduntavien hevosten takia. Kerrottakoon kuitenkin, että tänään teimme loppukäynnit (ekaa kertaa tietenkin :D) tuolle ongelma paikalle ratkomaan johtajuusongelmiamme. Tilanne on nyt Riikka vs Tiikeri ja laiduntavat hevoset 1-1 eli erävoitto mulle väsytystaktiikan ansiosta!
Ainoastaan yksi temppuhetki lyhyen kaavan kautta ja sillä selvittiin ;)
Kävimme Tiikerin kanssa pitkällä maastolenkillä ekaa kertaa maanantaina, mutta sen keissinhän Te olette jo kuulleet. Se ei mennyt aivan nappiin laiduntavien hevosten takia. Kerrottakoon kuitenkin, että tänään teimme loppukäynnit (ekaa kertaa tietenkin :D) tuolle ongelma paikalle ratkomaan johtajuusongelmiamme. Tilanne on nyt Riikka vs Tiikeri ja laiduntavat hevoset 1-1 eli erävoitto mulle väsytystaktiikan ansiosta!
Ainoastaan yksi temppuhetki lyhyen kaavan kautta ja sillä selvittiin ;)
Keskiviikkona menin ensimmäistä kertaa ilman satulaa Tiikerillä ja jännitti ihan hirveästi... Tiedättekö sen tunteen kun nousette hevosen selkään, ettekä ole varmoja voitko istua alas ettei hevonen sinkoa johonkin suuntaan? Minä Tiedän, sillä siltä minusta tuntui...
Todellisuudessa hevonen oli todella hämillään, käveli reippaasti eteenpäin ja ei ollut varma mitä apuja sen tulisi kuunnella.
Meillä olikin aika harjoittelu, etten minä istu liian hyvin takapuolellani, koska se tarkoittaa Tiikerille seis. Minun piti myös miettiä joka ikinen apu ja liike selässä, koska Tiikeri ei ollut aivan varma mitä siltä haluan, herkkä mies kun on.
Mutta hyvin meni, kukaan ei kuollut!
Todellisuudessa hevonen oli todella hämillään, käveli reippaasti eteenpäin ja ei ollut varma mitä apuja sen tulisi kuunnella.
Meillä olikin aika harjoittelu, etten minä istu liian hyvin takapuolellani, koska se tarkoittaa Tiikerille seis. Minun piti myös miettiä joka ikinen apu ja liike selässä, koska Tiikeri ei ollut aivan varma mitä siltä haluan, herkkä mies kun on.
Mutta hyvin meni, kukaan ei kuollut!
 |
| Tiikerin ekat esteet kuskin kera 4.8.2016, kuva Sami Kivioja |
Torstaina olikin Eka kerta esteitä ratsastajan kanssa. Ja se siis oli todella Tiikerin Eka kerta esteitä kuski mukana. Irtohypytyskertoja on takana kolme. Ihan oman turvallisuuden vuoksi otimme vain pienen pientä ristikkoa, ravilähestymisillä, koska Tiikeri hieman villiintyi kun näki minun rakentavan estettä.. Se hyppi pystyyn ja yritti pukiytaa kesken käynnin ja tuntui muutenkin käyttävän virtansa kaikkeen turhaan..
Lähestymiset olivat serpentiiniä, mutta koska yli meni ja ei vieläkään ruumiita, niin perfect!! :D
Lähestymiset olivat serpentiiniä, mutta koska yli meni ja ei vieläkään ruumiita, niin perfect!! :D
Valehtelisin jos väittäisin, etten pelännyt ihan hulluna tuolla maahan kaivetulla muka-esteellä. Eli myönnän, pelkäsin ja pelkään jo valmiiksi uutta kertaa!
Jos hevosesta tulee estehevonen, minusta ei edelleenkään silti taida tulla esteratsastajaa!?
 |
| Enska helmikuussa 2008 <3 |
En tiedä kultaako aika muistojani liikaa, mutta en minä 16-vuotiaana pelännyt kun opetin Enskaa, ex-ravuri lämpöistäni esteille. Sillä hyppäsin maastoesteitäkin noin 8v sitten ihan tuosta vain Mäkkylän pellolla. Ei jännittänyt tippaakaan! Tai ehkä jännitti, mutta silti uskalsin tehdä?
 |
| Jelle kisoissa 7.11.2010, kuva Veera Schütt |
Jellen kohdalla taisi jo sillon parikymppisenä hiipiä se pelko ja jännitys kuvioihin. Lieneekö vanhaksi tulemista vai siitä, että Jelle meni mieluusti esteen läpi kun yli?
Lopulta kun se kunnioitti esteitä, tyyli oli hieman hulppea ja eihän siitä mitään estehevosta tullut. Kisoissa 50-60cm alkuaikoina posoteltiin, mutta se olikin sitten sen esteuran tarina :D
Lopulta kun se kunnioitti esteitä, tyyli oli hieman hulppea ja eihän siitä mitään estehevosta tullut. Kisoissa 50-60cm alkuaikoina posoteltiin, mutta se olikin sitten sen esteuran tarina :D
Onneksi minä olen vain ikuinen alkeisratsastaja, niin kukaan ei vaadi, että osaisin tai tekisin jotakin. Tyydyn vain siihen mitä luulen osaavani ja uskallan tehdä. Ja jos uskallan tehdä asioita sen Ekan kerran, saan olla ylpeä itsestäni, vielä ylpeämpi jos teen sen toistekin! ;)
Ei paineita, vaikka joskus sitä toivookin että osaisi ratsastaa... Mutta täytyyhän unelmia olla!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti