sunnuntai 7. elokuuta 2016

Elämäni hevoset

Elämässäni on ollut paljon hienoja kaviokkaita, mutta ehdottomasti sydämeeni on tehnyt jäljen vain harvat ja valitut.

Omat ovat olleet tietenkin ne Rakkaimmat, mutta Killer Elaine, Tipsi, Epik, Elton J, Jännä Toti ja Viestin Tähti ovat ne hevoset, jotka ovat olleet ne merkittävimmät omien lisäksi <3

Haluan kertoa teille näistä omistani enemmän, koska ne ovat tehneet minusta sellaisen hevosihmisen, mitä nyt olen. Niin hyvässä kuin pahassakin!

Enska tammikuussa 2009
Ensimmäinen hevoseni oli lämminverinen ori. Hooterskooter, tuttavallisemmin Enska oli kimppahevonen ja sillä oli monta omistajaa sen ollessa ravihevonen. Ostin siitä yhden osuuden ja vuosien varrella minulle yksi osakkaista luovutti oman osuutensa, kun hän näki kuinka tärkeä hevonen minulle oli.
Olin Enskan kanssa tekemisissä enemmän ja vähemmän siitä asti kun se oli 2-vuotias.
Yhteisiä vuosia meille kertyi kaikkiaan noin 7 vuotta, joista 3 vuotta Enska oli omani. Sitä ennen kävin Enskaa katsomassa ja harjailemassa mahdollisuuksien ja kyytien mukaan. Jossain vaiheessa tuli myös ratsastus kuvioihin ja Enskan vapaapäivinä kävin sen kanssa päästelemässä maastossa.
Enskalla vaivasi takajalan polvea luupiikki, joka kertaalleen leikattiin ja Enska kuntoutettiin taas radoille.
Luupiikki kasvoi kuitenkin noin puolessa vuodessa takaisin ja Enskan lyhyt raviura olikin lopuillaan..
Olin aina haaveillut omasta hevosesta, mutta siihen ei koskaan ollut rahaa.
Olin juuri puoli vuotta aiemmin menettänyt äitini. Enska oli se, joka oli pitänyt minut kasassa ja kun kuulin, että kimpan pitäjä oli harkinnut, että hevonen myytäisiin. Itkin autossa isoisälleni ja totesin että ostan sen. En halua menettää jotain noin tärkeää, en vielä.
Noh, niin siinä kävi, että ostin itselleni 16-vuotiaana ensimmäisen hevoseni. Enska oli tuolloin 6-vuotias. Ruunasin sen (tallipaikan vuoksi) ja aloin tekemään siitä puskaratsua.
Ihan kiva ratsu siitä tulikin, juuri sellainen puskaratsu... Ei sillä koulukisoihin olisi voinut mennä, mutta harrastamiseen oli oikein näpsä peli. Esteistä se selvästi nautti hurjasti ja vauhtia piisasi!
Kiltti kun mikä, mutta osasi sekin jallittaa ja jätti tekemättä jos ei ollut pakko.
Orina ja ruunana ei ollut hevosessa eroa milläänlailla, mutta oreille on tuntunut ratsupuolella olevan aina hankala saada pikkutalleilta paikkoja.

Jouduin lopettamaan Enskan sen ollessa vain 9-vuotias. Syynä se samainen luupiikki, jonka vuoksi minulle tulikin. Luupiikki oli aiheuttanut pahan nivelrikon polveen, eikä muuta vaihtoehtoa ollut kuin lopettaa.
Enska oli hieno hevonen ja se jos joku opetti minua ratsastamaan.

Enska heinäkuu2008
Enskan huono tilanne oli tiedossa pitkään, olinhan sen ostaessakin jo varautunut, ettei meillä välttämättä ole paljon yhteisiä vuosia enää, joten olin alkanut katselemaan hevosia jo sillä silmällä jo paljon aiemmin, kun huonot uutiset klinikalta saatiin.

Jellestä olin sopinut kaupat jo ennen kuin olin lopettanut Enskan ja Jelle oli ensimmäinen ja ainut hevonen josta soitin tai jota kokeilin. Moni arvostelikin minua, etten välittänyt Enskasta kun nyt jo uusi hevonen jne. Ihmiset puhuivat ja haukkuivat, vaikkeivat tienneet edes lähtökohtia.

Rakastin Enskaa niin paljon, että maksoin siitä oikeasti todella paljon ylihintaa, ei kukaan olisi rikkinäisestä, radalle kelpaamattomasta ja ratsuna osaamattomasta hevosesta maksanut 1000€. Vai huutaako joku hep? Uskon ettei kovin moni. Maksoin summan, koska halusin Enskalle kodin, joka antaa sen olla eläkkeellä, mutta olin varautunut päästämään sen pois, kun sen aika on.
Ystävän lopettaminen ei ole koskaan helppoa, mutta se on tehtävä...

Olen monesti sanonut, että jollain tasolla en koskaan tuntenut menettäneeni Enskaa, koska Jellessä oli paljon samaa. Minulla oli siis kaksi hevosta samassa paketissa <3

Jelle 27.3.2011
Jelle oli minulle tullessaan 6-vuotias friisiruuna. Ei osannut kauheasti eli alusta lähdettiin liikkeelle Jellenkin kanssa.
Usein minua naurattaa se, että lähdin etsimään osaavaa, isoa puoliveristä opetusmestaria, joka osaa vähintään heA ja re100cm. Ostin kyllä kaikkea muuta :D
Alku hankaluuksien jälkeen Jellestä kuoriutui oikein näpsäkkä puskahevonen, jonka kanssa pääsimme ihan kouluradoillekin, vaikka kaikki 7 vuotta, mitä meillä yhteistä aikaa olikin, oli suurimmaksi osaksi kuntoutusta tai sairastelua. Kävimme myös muutamia esteratoja pomppimassa, mutta jalkojen vuoksi jätimme esteet ihan kokonaankin pois 4 vuodeksi ja sen jälkeen hypittiin vain joskus pientä ristikkoa.
Kaikesta siitä kävelystä huolimatta, en vaihtaisi päivääkään pois Jellen kanssa. Se oli pieni-suuri hevonen, jonka sydän oli täyttä kultaa ja Jelle jätti suuren aukon myös 3-vuotiaan tyttäremmekin sydämeen <3
Jelle piti tuntea, että tietää mitä se todella oli, se oli jotain niin rakasta niille, jotka sen kanssa pääsivät kavereiksi.

Jellen jouduin lopettamaan todella nopeasti edenneen shiveringin vuoksi. Lopetusta mietin monesti ja vielä kun päätöksen tein, pohdin viikon, että teenkö oikein vai en. Viikon jälkeen Jellen kunto romahti niin, ettei päätöksessä ollut enää mitään epäselvää.

Jellen haudatessani, menetin nyt myös Enskan eli se lopetus oli kaksin verroin raskaampaa.
Tahdon kiittää ystävääni Veeraa, että on ollut tukemassa minua raskaina päivinäni. En olisi selvinnyt niistä muuten <3
Jelle 1.6.2009

Jellen jälkeen pääsemme Tiikeriin ja voin vain kuvitella kuinka jotkut taas arvostelevat, kun uusi hevonen oli taas näin nopeasti tallissa. Mutta jos ottaa huomioon, että olen Jelleä kuntouttanut ja hoitanut yli 5 vuotta, vaikka ensimmäisen tapaturmaisen vamman kohdalla eläinlääkäri ei uskonut edes kuntoutumiseen ja oli lopetuksen kannalla. Käytin Jellen terveyteen ja kunnon ylläpitämiseen paljon rahaa ja aikaa sekä omia voimavaroja. 

Juuri katselin, että olen hevosia silmäillyt jo vuodesta 2011 ja Ninalta, jonka kautta Tiikeri tuli, hevosia kysellyt ensimmäisen kerran jo joskus silloin, niin ei tämä sikäli nopeaa toimintaa ollut..
Sain myös paljon viestejä, että eikö muka Suomesta löytynyt hevosta jne.
Voin kertoa: ei löytynyt.

Tiikeri 17.7.2016 kuljetusautosta uuteen kotiin päästyään
kuva Veera Schütt
Olin pitkään katsellut markkinoita, Jellen tilan kun tiedostin, kyselin useammastakin hevosesta. Yksikään ei ollut sellanen joka ois natsannut ja olisi viitsinyt edes lähteä katsomaan.

Lähdin etsimään itselleni friisiläisestä barockpintoa. Yksi löytyikin Norjasta, mutta se meni nopeasti.. Seuraava löytyi Hollannista, vasta selässä käyty, 4-vuotias ori ja hintaa ihan liikaa.

Pistin kyselyä Ninalle, olisiko Espanjassa minulle barockpintoa. Annoin kriteerit hevosesta ja ei kauaa mennyt kun sain tiedot sekä kuvat Tiikeristä.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, vaikkei ollut täysin mitä alunperin etsin!

Pyysin videota ja suunnittelin postimyyntiponin ostoa.
Videolla vaikutti ihan ookoolta ja tuli fiilis "se on tässä".
Isovanhempani olivat uuden hevosen ostoa vastaan, mutta kuva Tiikeristä papalle sulatti hänenkin sydämensä.

Itse aloin epäröimään, etten näkemättä uskalla ostaa hevosta. Liian iso riski ja liian iso sijoitus. Lopulta Pappa oli se, joka potki minua takapuolelle että lähde katsomaan, mummu lähtee mukaan.
Niin sitä varattiin extempore matka Barcelonaan. Alku oli hankala ja matkalla oli paljon muuttujia, pahin niistä ehkä oli se, että sain viestin, että Tiikeri onkin ehkä myyty. (Se olikin, mutta muuttujat matkalla suosivat sittenkin lopulta minua :))
Ajattelin että pieleen menee nyt kaikki, mitä tästä tulee.. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan hevosia avoimin mielin.

Se kannatti! Jos joku on hevosta vailla, suosittelen lämpimästi kyselemään Sunhorselta eli Ninalta! Ihan huippu talli ja porukka, hevosista puhumattakaan.

Minä nirso löysin itselleni neljä hevosta koeratsastukseen. Tiikeri oli eka ja kaikki meni niin penkin alle ratsastuksessa ettei tosikaan... Aivan kuten Jellenkin koeratsastus aikoinaan. Silti siinä oli se jokin mitä ei osaa selittää edes <3

Ja ei, se ei ole mikään Super kilpahevonen, mutta se on mulle oiva harrasteheppa ja sellaista en Suomesta löytänyt.

Meillä on vasta nyt tasan kolme viikkoa takana Tiikerin kanssa. Ilman ongelmia ei ole selvitty, mutta en edelleenkään kadu ostostani ja uskon, että rakastun tuohon hevoseen vielä enemmän, mitä sitä jo nyt rakastan!

Eli viimeisenä muttei vähäisimpänä:
Tiger Price eli Tiikeri, joka on PRE-mix, "aztecahevonen", kasvattajalta suoraan myyntiin tullut 12-vuotias ori. Rotuja siinä on kuulemma Pretä, appaloosaa, paintia ja quarteria.

Aika näyttää riittääkö meidän rakkaus ja mitä tästä vielä vuodet tuo tullessaan <3

ps. olen aina hieman ihmetellyt, miten uusi hevonen korvaisi vanhan? Eihän uusi ystäväkään korvaa vanhoja? Jelle ei koskaan vienyt Enskan paikkaa eikä Tiikeri vie Jellen paikkaa. Niillä kaikilla on oma lokosensa ikuisesti sydämessäni <3
22.7.2016 Tikeri




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti