 |
| Ensimmäistä kertaa uittamassa 14.8.2016, kuva Sami Kivioja |
Kuukausi sitten en vielä tiennyt mitä olinkaan ostanut. Tai tiesin sen verran mitä hevosta olin kokeillut, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten se käyttäytyy uudessa paikassa.
Täytyy myöntää, että Tiikeriin rakastuin ensisilmäyksellä. Siinä oli sitä jotain, en edes tiedä mitä ja päivä päivältä se on rakkaampi ja tekee vaikutuksen minuun yhä uudelleen ja uudellaan...
Se oli sitä mitä etsin ja omaan silmään nättikin vielä! Eihän enempää voi edes toivoa!?
Olemme nyt tutustuneet kohta kuukauden verran ja vaikka alku on aina hankalaa hevosen kun hevosen kanssa, täytyy sanoa, että ihan hyvinhän meillä menee. Siitäkin huolimatta, että ehdin jo hieman stressaamaan tuota meidän laiduntavat hevoset -ongelmaa, mutta hyvinhän sekin alkaa suttaantumaan ja kun tänään olimme maneesissa monen muun hevosen kanssa, eikä poitsu sanonut mitään, viimeisetkin stressin hivenet katosivat!
 | |
|
Ja oikeastaan, mikä lasketaan edes hankalaksi? Eihän meillä ole edes ollut hankalaa! Me emme vain ole ihan aina ymmärtäneet toisiamme!
Ei ole ollut päivää, ettenkö olisi Jelleä ikävöinyt, mutta Tiikeri nostaa joka kerta hymyn huulille kun menen tallille (paitsi siinä kohtaa kun tajuan joutuvani taas pesemään sen, ennen kuin voin edes kuvitella laittavani satulan tai muita varusteita sille! Mutta hei, ihanaa kun se nauttii elämästään, kaikki se likahan on vain merkki siitä! En siis valita..).
Etsin kilttiä perhehevosta, joka on maastovarma ja osaa edes perusasiat, mutta olenkin tainnut saada paljon enemmän! Sain pienen hevosen, suurella persoonalla! Sain pienen Tiikerin, joka tuntuu olevan "kaikki käy -mies"!
Ihan sama mennäänkö maastoon, mikään ei hetkauta.
Jos tehdään kentällä töitä, kaikki uusi ja ihmeellinen käy.
Jos laitan ajovehkeet ensimmäistä kertaa päälle, sekin käy alkujärkytyksen jälkeen siinä missä mikä tahansa muukin juttu!
Tai jos haluan mennä uimaan, sekin käy, se käy loistavasti, koska se olikin aika kivaa!
Jos teen esteen, sekin käy! Isompia yksin ja pienempää sen mukaan mitä jänishousu kuski uskaltaa. No problem!
Ja äkkiäkös nyt yhden pressun päällä mennään ja ollaan. Iisiä.
Jos tehdään kentällä töitä, kaikki uusi ja ihmeellinen käy.
Jos laitan ajovehkeet ensimmäistä kertaa päälle, sekin käy alkujärkytyksen jälkeen siinä missä mikä tahansa muukin juttu!
Tai jos haluan mennä uimaan, sekin käy, se käy loistavasti, koska se olikin aika kivaa!
Jos teen esteen, sekin käy! Isompia yksin ja pienempää sen mukaan mitä jänishousu kuski uskaltaa. No problem!
Ja äkkiäkös nyt yhden pressun päällä mennään ja ollaan. Iisiä.
 | |
|
Mikä siis voisi edes mennä pieleen tällaisen hevosen kanssa? Siis oikeasti?
Kuukausi on todella lyhyt aika ja hevosella on muuttunut elämässä ihan kaikki, silti kaikki käy ja se on kaiketi pääasiassa ollut ihan kivaakin, myös sen mielestä.
Tiikeri on piristänyt jo montaa päivääni ja toivon, että meillä on monia yhteisiä vuosia vielä edessä, koska ilman näitä pieniä onnistumisen tunteita olisin hukassa.
Nämä pienet asiat ovat ne, mitkä pitävät kasassa. Ja nautin joka hetki, kun saan taas oikeasti tehdä hevosen kanssa, saan käydä säännöllisesti valmennuksissa ja joskus myöhemmin päästään taas pikku kisoihin pettymään, kun meidät pudotetaan taas maan pinnalle puskatäteilemään ;)
Joku sanoo, ettei rahalla saa onnea, mutta rahalla saa hevosen ja hevonen on onnea. Se auttaa jaksamaan arjessa, unohtamaan murheet ja se on ystäväsi, ystävä johon voit luottaa, ystävä joka ei petä ja ystävä joka katsoo sinua kauniilla, viisailla silmillään ja on läsnä, vain sinua varten <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti