Talvi on ollut niin surkea, että kaikki se, mitä sain vietyä hevosta eteenpäin on hävinnyt ainakin osittain jonnekin. Liikutus on jo monta viikkoa hoidettu pitkälti juoksuttamalla, sekin vaihtelevalla menestyksellä.
Onneksi nyt on ollut suunta hieman parempaan, koska kentällä on voinut ratsastaa käynnissä ja ravissa!
Noh, ongelmia on, mutta jos positiivinen haluaa olla, koska kisakausi aloitettiin viime vuonna jumbosijalla, eipä tässä ainakaan kai huonommin voi mennä eli ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Ja niitähän on jo tiedossakin! :D
Loppu kuusta suuntaamme kisoihin hakemaan lisää kokemusta, oppimaan ja korjaamaan virheitä sekä pettymään hieman lisää.
On hauska huomata, kuinka ajan saatossa pettymisen kohde vain muuttuu.. Ennen kisoissa jouduin tekemään paljon töitä sen eteen, että sain hevosen käyttäytymään radalla, saati liikkumaan eteenpäin. Nyt alla on hyvä, joskin kentällä raaempi hevonen, ei tarvitse keskittyä kuin omaan ratsastamiseen. Niin, omaan ratsastamiseen. Siinä se vitsi piileekin.. enää ei voi syyttää hevosta huonosta radasta, ainoastaan itseään ja omaa ratsastamista.
Toki, laukannostot ovat vielä hankalia, vaikka syksyllä ne jo alkoivat jo sujumaan, mutta nyt monen asian takapakin jälkeen, ei se sujuminen enää olekaan niin sujuvaa.
Ainut motivaatio on siihen, että haluan oppia ja tulla paremmaksi, mutta muu motivaatio on kateissa. Maastakäsittelykin saisi olla fiksumpaa kuin liinaan kiinni ja liinasta irti, että siitä olisi hyötyä.
Voisiko siis joku kertoa, jos löytää motivaationi jostain?
Tekemisemme ovat olleet niin tylsiäkin nyt, ettei ole mitään kirjoitettavaa...
 |
| valmennus 8.1.2017, kuva Sami Kivioja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti