sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Lahjattomat treenaa

Niin, kiva sanonta, mutta entäs kun ne lahjat puuttuu eikä treenaan pääse? Voin kertoa, että eihän siinä hyvä heilu!

Opettelin pari koulurataa pari viikkoa sitten tälle päivälle. Perjantaina kuitenkin tuli tieto, ettei kisoja järjestetä vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Toisessa paikassa oli kisat samana päivänä ja extempore sitten kyselin jälki-ilmottautumis mahdollisuutta ja sinnehän sit mentiin.

Ratojen opettelu edes omaan päähän jäi aika viime tippaan. Eilen kävin hevosen selässä lapsen syntymäpäiväjuhlien ja nukkumaanmenon välissä sen verran, että pääsin lähinnä parit laukannostot koittamaan. En montaa kertaa ole hevosen selässä taas viime viikkoina ollut, koska kenttä on ollut jäässä, on ollut rokotusta, hierontaa tai jotain muuta kissanridtiäistä ettei selkään ole ehtinyt tai päässyt.

Noh, lahjattomat treenaa, on mulle useampikin sanonut. Menisikin se niin! Mentäis vaan kisoihin ja voitettais, oisko himppasen hienoa!?

Mutta kovasta treenistäkään huolimatta, meille ei ole taattu mikään muu kun se häntäpään eka sija!

No, soitellen sotaan lähdettiin uuteen paikkaan kisailemaan.

Olen pyrkinyt menemään aina kaksi rataa per kisat, koska haluan hevoselle kokemusta ja toisella radalla pääsen korjaamaan sitä, mikä jää hampaan koloon. Oli se sitten hevoseen tai omaan suoritukseen liittyvää!

Starttasimme tänään vain perusmerkin sekä C-merkin ohjelman.

Hevonen on liian energinen ja se vain töhötti menemään, keskittymisestä ei tietoakaan.
Ja kyllä, tiedän että eteenpäin pyrkivä hevonen radalla on kivempi kuin liimakavio joka hyytyy. Minulla on hyytyvästä ja hitaasti lämpiävästä pölvästistäkin kokemusta.
Mutta rajansa kaikella tässäkin!

Kaikilla näillä kolmella kisakerralla energiaa on ollut, mutta nyt sitä oli triplat. Laukka olisi ollut vain hanaa eteen, lopulta en kauheasti enää edes yrittänyt jarrutella, koska väsytystekniikka ei tällä kertaa toiminut vikaan rataan vaan vaihteet oli lujaa tai sit ei mitään.
Verkkasin normaalit ekaan rataan.

Verkkasin ulkona ratojen välissä ja verkkasin vielä ennen rataa maneesissa... Ulkona sain välillä vain sähäköitä pukin kautta laukan nostoja, jotka päätin siirtää maneesiin, koska en halunnut löytää itseäni lähimmästä kuralätäköstä! Mutta maneesissahan ei sit enää tarvinnut pukitella.

Tuomari kommentoi, että energinen ratsu, kanavoi työntekoon. Juuh, sitähän minä joka askeleella yritin kovasti, eikö näkynyt sinne asti? :D

Ensi viikolla törttöillään messuilla ja sitä seuraavana voidaankin mennä taas pettymään seuraaviin kisoihin..

...eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, eihän ne tähän lopu!

Ps. vaikka katastrofista ja pohjanoteerauksesta näiden kisojen suhteen puhunkin, niin kyllähän niissä hyvääkin oli: mun orini osaa käyttäytyä super fiksusti uusissa paikoissa ja ylipäätään kisoissa! Lujaa menohan ei ole käytöksen puutetta, toisella vaan oli kivaa!

Perusmerkistä saimme 63,077%, sijoitus 2/3. C-merkissä 60%, sijoitus 6/10.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti