maanantai 27. maaliskuuta 2017

Hyvänmielen ratsu

Käy kova tuuli, oksia lentelee kentälle välillä kypäräänkin kopsahtaen. Iso lätäkkö vie suuren osan sulana olevasta pääty-ympyrästä, joka on kuravelliä lätäkön lisäksi.

Kura roiskuu ja tuuli vain vinkuu korvissa.

Välillä aurinko paistaa niin, että voi sanoa jopa olevan lämmin! Toisessa hetkessä alkaa keväinen sadekuuro, joka kastelee hetkessä, mutta toisessa hetkessä olet jo kuiva, jos ei lasketa kohtia, jotka ovat jo kuran peitossa.

Kaikesta tästä huolimatta hevonen tarpoo kuravellissä eteenpäin ja alkukankeuden jälkeen se kulkee jopa aika kivasti.

Kun tuulen mukana, puusta lentävä oksa ohittaa turvan, ei hevosen ilme värähdäkään, vaan se hakeutuu vieläkin pyöreämpään muotoon ja sen ilme oikein huutaa "katso äiti! Minua ei pelota nyt yhtään, teen hienosti töitä!"

Ainut neuvoteltavissa ollut asia lieni kuralätäkkö, johon muutaman otteeseen jo pelkäsin löytäväni tieni ilmalennon kautta!

Kaikessa kauheudessaan tallireissu oli oikein onnistunut: sain hyvän mielen sekä hieman jotain taas aikaiseksikin. Mikä olisikaan parempaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti