Kuten olen monesti todennut, hevosharrastus on hullujen hommaa! Ei sitä kukaan finsu ja täysijärkinen harrasta, vaikka itse väitänkin pysyväni järjissäni nimenomaan hevosten ansiosta!
Hevoset vievät aikaa, rahaa ja mielenterveyden, mutta silti se on niin hyvä harrastus. Miksi ihmeessä? Sehän on vaarallistakin!
Sillon kun asiat rullaavat eteenpäin, tarkoittaen että hevonen on terve ja sen kanssa voi harrastaa, ei kuitenkaan koskaan ole täydellinen, koska aina on opittavaa!
Sitten kun hevonen sairastaa, ei rullaa sit sitäkään vähää ja pitkä työ valuu hukkaan kuin rantahiekka sornien välistä.
Joskus onnsitutaan, mutta useimmiten epäonnistutaan eikä koskaan osata.
Mikä siis on hevosissa se hohto, joka saa ihmiset laittamaan kaikki vähänsä hevosiin? Voiko se todella olla ne harvat onnistumiset?
Ehkä se vain on se rakkaus lajiin ja hevosiin, ilman järkisyytä.. eihän kaikkeen tarvita edes jörkeviä syitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti