Toki tiesin jo tuomion saadessa, ettei Tiikeri ole kuten aiemmat hevoseni, että se ei välttämättä kävele koppihoitojen ja pitkän kävelyn jäljiltä.
Eilen sitä kovasti kehuin kun taluttelin tiellä ja metsässä pidemmän lenkin, kun on niin kiva ja rauhallinen, ehkä olinkin väärässä sen suhteen, melkein jo hihkuin että vihdoin olen kesyttänyt siitä tätiratsun!
No, onneksi en hihkunut tai ainakaan luottanut tähän tuntumaan!
Varoiksi pistin hevosen liinan päähän, jossa sai ottaa kovalla pohjalla pari ravi askelta, jotta näin, että ei, ei onnu, kärryt vain perään!
Liikkeelle lähtö on hieman harjoituksen alla, koska Tiikeri ei oikein malttaisi olla paikoillaan. Toki se on kehittynyt ja hyviäkin päiviä on, mentiin sit selkään tai kärryille.
Yleensä pyydän tallinomistajaa pitämään kiinni kun menen kyytiin, mutta ajattelin harjotella itsekseni.
Rauhottelin hevosen ja se seisoi nätisti. Lähdin siirtymään taaksepäin ja hieman alkoi hermostumaan ja peruuttamaan, joten menin takaisin rapsuttelemaan.
Toisella kertaa pääsin kärryille asti ja istuin sielä hetken. Jes, eka kerta kun pääsin ilman apua ja hyvin meni! Raksi seinään!
Noh, siihen se onni sitten loppui.
Hevonen hyppäsi pystyyn, otti pari laukka-askelta siitä ja sitten pystyyn pukki, pukki, pukki, pukki, pukki, pystyyn, pukki, pukki...... lopulta olimme tallin edestä päässeet pukitellen tien risteykseen, jonne sain hevosen pysäytettyä.
Hevonen halusi oikealle, koska sinne se olisi oletettavasti ottanut hatkat. Minä taas halusin vasemmalle, koska sielä ei ole mäkiä, joita ainakin tämä viikko vältellään ja vasemmalta pääsisin myös takaisin tallin pihaan, kiertäen sellaisen lyhyen ympyrän tarhojen ympäri.
Ojan kautta ja hetki keskustellen, sain Tiikerin vasemmalle. Kun suoristin tielle ja pyysin eteen, se nousi taas pystyyn ja pukki, pukki, pukki.... jaa, että tämmöstä peliä!?
Nousin kärryiötä ja talutin Tiikeriä kärryt perässä tallin pihaa ympäri. Reitti menee siis tallin vierestä ja toinen sivu mennään tiellä, siitä taas tallin pihaan.
Aikani taluttelin, niin uskaltauduin kärryille. Tiikeri ei oikein aluksi tiennyt mitä tekisi, mutta lopulta lähti kiltisti matkaan.
Kiersin aikani pihaa ja päätin, että yksi vielä, sitten riittää tältä päivältä!
Päästiin tielle niin kuulin mörinää... Iso traktori, ison vesisäiliön kanssa tulee takaa kohti, ei jarruta, ei hidasta. Pitkä matka ei ole enää että pääsisin tallitielle.
Hevonen vielä ok, mutta riskejä en halua ottaa, että laukkaamme kohta holtittomasti kiitolaukkaa, koska traktori ei tee elettäkään hidastaakseen! Etenkin, kun edellisestä, huonosta traktorin kohtaamisesta ei ole kauaa aikaa..
Tein ratkaisun ja otin tiikerin rauhalliseen raviin muutamaksi metriksi, jotta ehdimme kääntyä tallitielle. Tallitiellä suoraa käyntiin ja traktori posottaa aivan takaamme. Tiikeri ei korviaan lotkauta, mutta tilanne aiheutti minulle ylimääräisiä sydämen lyöntejä!
Mutta selvisimme hengissä ja ehjänä, joten huomenna jatkuu tallinpihan ympäriajot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti