perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kun seinät kaatuvat..

Tänään on se päivä, kun elämän millään osa-alueella ei mene kovin vahvasti ja viikko on ollut enemmän kuin raskas...

Meidän hetken taukomme tulee jatkumaan vielä monta viikkoa eikä edes omasta tahdostamme;

Meillä oli tänään klinikkareissu Tiikerin alkuviikosta yks kaks alkaneen ontumisen vuoksi.

Epäilin takajalan lihasta, koska pullotteli ja oli kuuma. Kuitenkaan lopulta en ollut varma, olisiko se syy vai seuraus, joten päätin kiikuttaa hevosen klinikalle.

Jalat taivutettiin, kaikki nollaa. Suoralla ei huomautettavaa.

Kun menimme ulos kovalle pohjalle liinanpäähän juoksuttamaan, vasemman takajalan ontuminen oli selvää.

Nyt myös kavio oli arka ja pulssi tuntui selvästi.

Kavio sekä vuohisnivel kuvattiin. Lopulta myös hankoside sekä lihas ultrattiin.

Kun klinikan avustaja toi ultran ja sanoi, että ell haluaa ultrata hankositeen, oli se oma romahdus pisteeni ja päästin suustani;
"jos se on hankoside, myyn ton hevosen ensimmäiselle mustalaiselle, joka eniten tarjoaa!"
(minulla ei siis ole mustalaisia mitään vastaan, päinvastoin, olenhan koppinikin mustalaisilta ostanut, he vain tunnetusti ovat hyviä kaupan kävijöitä!)

Noh, hankoside oli siisti, kuten myös lihas.

Nuljuluusta löytyi sanomista, se lääkittiin ja nyt ainakin kuukausi saikkuillaan. Lisäksi hoidetaan kaviopaisetta, joka ei varmistunut 100% onko siellä sellainen vai ei. Paketti kavioon ja sillä selvä. Ensi viikolla kengittäjä paikalle katsomaan tilannetta ja kenkää jalkaan (johan se kenkä viikon ja yhden päivän ehti ollakin paikoillaan....)

Eli ontumisen varma syy jäi epäselväksi ja vaikka se olisi paise, saikkuilu silti kestää nyt tovin..

Juuri nyt epätoivo ja masennus meinaa painaa liikaa. Laskin, että hevonen on ollut minulla nyt himpan vajaa 11kk ja ratsastamaan ja edistymään olen päässyt sillä noin 5kk, saikkuilujen ja huonon talven vuoksi.

Nyt siis taukoillaan ja keräilen itseäni kasaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti