Totuttamalla toimivaksi

Jelle <3 kuva Sami Kivioja

Kun aikoinaan ostin Jellen, heti ensimmäisellä ratsastuskerralla hyppäsin selkään ja teiden kautta ratsastin lähelle sijaitsevalle ratsastuskoululle, jossa minulla oli lupa käyttää kenttää, maneesia ja maastoja.

Muistan monen kauhistelleen sitä, että kuinka heti maastoon lähdin, enhän voi tietää miten hevonen käyttäytyy ja mitä se voi tehdä.

Minulla on aina ollut periaate, että hevosella pitää pystyä tekemään mahdollisimman monipuolisesti asioita ja yleensä teen ensin, ennemmin kuin ajattelen.

Toki, kun ikää on tullut lisää, on arkuuskin lisääntynyt, mutta oman rohkeuden rajoissa pyrin edelleen tekemään asioita hevosen kanssa.

Monesti hevosten kanssa menee niin, että hevonen ei pelkää, mutta ihminen epävarmuudellaan tartuttaa ajatukset hevoseen. Meidän kaikkien vain tulisi rohkeasti tehdä asioita ilman pelkoja ja ennakkoluuloja, mutta hei, helpommin sanottu kuin tehty!

Ensimmäinen pressutreeni Tiikerin kanssa

Jellen kanssa olemme dress&dressage pukuratsastuskisoissa olleet mm. lentokoneena ja mehiläisenä.

Lentokoneella oli tietenkin isot pahvisiivet, jotka oli päällystetty lakanalla ja mehiläisellä siivet, sekä vieterin päässä palloilevat muovipallot sarvina.

Toki kaikki kyselivät, että harjoittelinko monta kertaa niiden kanssa ennen kisoja.

En harjoitellut, pukuni valmistuivat aina viime tingassa yleensä kisapäivää edeltävänä yönä tai kisa-aamuna.

Ehkä, jos olet lukenut blogia ennenkin, olen hyvä tekemään asioita extempore. Se, onko se aina hyvä, on tarina toinen, mutta usein siitä on hyötyäkin, että tekee asioita sen kummemmin miettimättä. Jos tekee nopeita päätöksiä, ei ehkä ehdi miettiä seurauksia!?

Joten siitä se idea sitten lähti ja tein tänään taas Tiikeriä totuttamalla toimivaksi... me harjoittelimme traktorin kohtaamista!

Jelle ekoja kertoja järvessä. kuva Veera Schütt

Tallinomistajat käynnistelivät kentän vieressä sopivasta pientä traktoriaan kun kipusimme kentälle. Minua varoiteltiin, että kohta käynnistetään, ettei sitten pääse äänet yllättämään.

Ensin ajattelin, keväistä traktorikohtaamistamme muistellen, että taluttelen hetken ja sitten vasta kipuan selkään, kun se on turvallista.

Ei mennyt montaakaan sekuntia, kun löysin itseni kuitenkin selästä, kiertäen kehää lähellä porttia, jottei traktorin ohi menoa varnasti missata!

Ja siellähän se traktori sitten pärähti käyntiin ja rullaili mäkeä alas.

Tiikeri ei toki ihan vieressä ollut, mutta riittävän lähellä, jotta saimme edes hieman tuntumaan traktoriin!

Traktorilla tultiin tekemään kakkahommia kentän viereen, "alapuolelle", jiten saimme työskennellä trakterin möyrytessä melkein vieressä, joka oli oiva harjoitus siöle, että kaikesta huolimatta Tiikeri keskittyy työntekoon, ja sitähän se teki!

Ravurista estehevoseksi? Enska 2008 alkuvuodesta

Kyllä se ajatuksen antoi traktorillekin, muttei jäänyt kyttäilemään, säpsyillyt tms. Sen olemuksesta vain tiesi sen tietävän milloin traktori oli vieressä.

Kun saimme hommat hoidettua, sai traktori omansa.

Tallinomistaja vapautti meidät kentältä ja ratsastin ensimmäistä kertaa sieltä pois ja jäin kytikselle, koska traktori tulee ohi, jotta pääsen totuttamaan traktoriin lähietäisyydellä.

Traktori tuli ja ohitti. Lähdimme kävelemään traktorin perään ja kun se pysöhtyi, mutta jöi käyntiin, me sitä ohitimme ees taas muutamia kertoja ja lopulta pysähdyimme ihan viereen katselemaan.

Tadaa, kyllä nyt on varma hevonen alla! ..no ei nyt kai, mutta yksi hyvä kokemus lisää ja se on aina yksi askel enemmän kohti kivaa hevosta!

Totuttamalla hevosen monenlaisiin asioihin, antaa aina uusia mahdollisuuksia harrastuksessa, jollain johonkin totutus vie hetken, jollain vuosia. Mutta on myös asioita, joihin ei saa jotain hevosta totutettua koskaan. Mutta aina kannattaa yrittää!