maanantai 13. helmikuuta 2017

Ansaittu vapaa vai hyvä tekosyy?

Itselläni ainakin on tapana puhua ansaitusta vapaapäivästä, mutta tarkemmin miettien en ole aivan varma kenelle se ansaittu vapaapäivä on tarkoitettu yleensä; minulle, hevoselle vai ehkä kummallekin?

Toki, hevonen tarvitsee vapaapäivän, eihän siitä muuten voisi tulla iso ja lihaksikas!
Minusta taas ei enää lihaksikasta tule, iso ehkä, mutta se on toissijainen asia..

Tästä voimme päätellä, että hevonen on yleensä de, joks on ansainnut vapaansa, en minä. Mutta hevosen vapaapäivä saattaa olla myös tekosyy pitää itse vapaata!?

En teistä tiedä, mutta itse olen todennut sen tärkeäksi, että pitää edes sen yhden vapaan viikossa, ettei astu jalallakaan talliin. Silloin ehtii vaikka pari tuntia istumaan sohvalla kauemmin kuin yleensä tai ehkäpä ehtii vaikka siivoamaan kotona, se kun taitaa olla kaikkien kohokohta kun tallille ei joudu, tarvitse (vai ei saa?) mennä!

Vaikka vapaapäivän järjestää yleensä tarkasti päivälle, että on koko päivän töissä ja näin työt haittaavat vapaa-aikaa niin pahasti ettei vain yksinkertaisesti pääse tallille, tai hevosella on juuri ollut vaikkapa hieroja tai rokotus ja sen on hyvä pitää se vapaa, jostain syystä siotä vapaasta tulee aina huono omatunto.

Miksi ihmeessä!? Oletettavasti se hevonen ei kuole juuri silloin kun et mene itse tallille ja jos niin sattuu käymään, syy ei oletettavasti ole se vapaapäivä... Annetaan siis  hyvällä omallatunnolla itselle ja hevoselle joskus se vapaapäivä, niin yhteistyökin maistuu jatkossakin! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti