maanantai 7. marraskuuta 2016

Kuinka korvakarvoista tuli kokonainen hevonen

10/2006 Hooterskooter uudessa kodissaan, minun kokonainen hevonen <3

Nyt kun katselin BWT kasvattien kimppaheppoja, muistui mieleen, kuinka äiti sekä isovanhemmat ehdottivat, että nyt vois olla mahku ostaa hevonen.

Mä olen siis kerran ostanut hevosen näkemättä. Oikeastaan, pienen osan siitä.

Se oli kimppa, ravihevonenkin vielä, ratsastaakaan ei voisi. Ikääkin oli 2v. Mutta väliäkös sillä, söpö kun mikä, hevonenkin vielä!

Siitä se sit lähti, varattiin hevosesta korvakarvat ja maksettiin osuus. Osuuksia oli 52 ja minulla oli niitä yksi. En kovin vanhakaan ollut tuolloin, jotain 13v.

Vaikka osuus oli pieni, rakastuin hevoseen, aivan kuin se olisi ollut oma, ihan ikioma.

Kävin sitä katsomassa ja rapsuttelemassa. Alkoi ae tuntemaan minut ja jos sattui olemaan omistajien kokoontumisia, tarhan laidalla se iso musta ori suunnisti minun luokseni.

Kyllä, ori. Tiikeri ei suinkaan ole elämäni ensimmäinen ori..

Tuossa isossa mustassa oli sitä jotain. Mitä vanhemmaksi Me kasvoimme, sitä enemmän Me näimme ja teimme yhdessä.

Kun iso musta siirtyi treeniin Pakkaselle, jossain vaiheessa eksyin sinne myös ratsastelemaan.

Ekan kerran muistan kun eilisen, hieman jännitti, ehkä pelottikin. Enhän koskaan ennen ollut ravihevosen selässä, saati kyydissä ja kun se lähti, sehän lähti. Ja mehän emme menneet edes lujaa!

Suhde kasvoi ja vahvistui. Jossain vaiheessa rakkauteni hevoseen huomattiin ja eräs kimppalainen lahjoitti minulle yhden osuutensa.

Iso musta oli ollut elämässäni jo 4 vuotta kun kimpan vetäjä ilmoitti, että iso musta, tuttavallisemmin Enska ehkä myytäisiin, ravihevoseksi siitä ei enää ole.

Aina olin oman hevosen halunnut ja pienestä osuudestani huolimatta, sellaisen jo omistin. Mutta paljoa aikailematta ilmoitin, että olisin halukas ostamaan tuon suuren mustan kokonaan omaksi.

Se oli extempore ja muutaman Plus laskunkin ehkä ehdin tekemään, millä hevosen pitäisin. Olinhan itse vain 16-vuotias tuolloin.

Pian kävi niin, että pieni osuus muuttui kokonaiseksi hevoseksi. Ongelmitta ei sekään mennyt, eräät kimppalaiset minua oikeudellakin uhkasivat. Luulivat ilmeisesti minun lyövän hevosella rahoiksi, vaikka maksoin enemmän, mitä tuskin kukaan muu olisi maksanut hevosesta, josta ei radalle ollut, tulevaisuus epävarmaa ja pallitkin lähtivät, koska tunnetusti oria ei moneen talliin viedä, kun ratsuhommista puhutaan. Ori ja ratsuihmiset eivät aina mahdu edes samaan lauseeseen...

Tuo pieni osuus, jonka joskus ostin hevosta näkem


ättä, muuttui vuosien kautta kokonaiseksi hevoseksi.

Elämääni astui ensimmäinen ihka oma hevonen. Ravuri, jota en koskaan ajanut ja jonka kyydissä en koskaan ollut kärryillä.

Hevonen joka opetti paljon, hevonen joka on vielä tänä päivänkin tärkeä.

Vaikka vuosia on kulunut jo lopetuksestakin, muistan taipaleemme kuin eilisen.

Nyt kun katselen kimppavarsoja, en voisi kuvitellakaan, että sellaisen kanssa voisi tarinassa käydä, kuten suuren mustan kanssa kävi.

Toisaalta, en olisi voinut koskaan kuvitella, millainen tuostakaan tarinasta tulisi ja kuinka sitä vielä vuosien päästä muistelisin.

Hooterskooter❤

1 kommentti: